Yksin asuvat kehitysvammaiset henkilöt tuntevat turvattomuutta

Tuettu asuminen on koronatilanteessa unohdettu ja ensisijaisesti ohjeistetaan ja tuetaan ryhmämuotoisten asumisyksiköiden toimintaa. Näin kokevat tukiasumisen ohjaajat Kehitysvammaliiton tekemän selvityksen mukaan. Omassa kodissaan asuvien tukiasukkaiden yksinäisyys, turvattomuuden tunne ja huolet ovat lisääntyneet. Osa asukkaista ei tapaa läheisiään tai ystäviään lainkaan ja ikävöi heitä sekä ohjaajia.

Sosiaalinen eristys ja rutiinien puuttuminen haastavat mielenterveyttä. Kotikäyntejä on minimoitu, lyhennetty ja niiden sisältöjä muokattu vain välttämättömiin asioihin, jotka tehdään turvaetäisyydestä ja hygieniasta huolehtien. Työ- ja harrastustoiminta sekä vapaa-ajan toiminta ovat loppuneet, eivätkä henkilöt pääse kauppaan tai kavereiden luo. Tunnetaitoihin ja sanalliseen ilmaisuun liittyvät vaikeudet aiheuttavat haasteita tuen saamiseen. Vaikutukset näkyvät mielialassa ja käyttäytymisessä. Työntekijöitä huolestuttaa yksin asuvien henkilöiden toimintakyvyn säilyminen.

Työntekijöitä huolettaa myös se, että omassa kodissa asuvista tukiasukkaista osa ei noudata annettuja ohjeita ja suosituksia, vaan liikkuu ja tapaa ihmisiä tavalliseen tapaan ohjeistusten yhteisestä läpikäymisestä huolimatta.

Järjestöihin yhteydessä olleiden tukiasukkaiden huolena on ruokahuollon järjestyminen ja se, että lääkärille meno pelottaa tartuntariskin vuoksi. Monet kehitysvammaiset ihmiset ovat toisilta saatavan tiedon varassa vailla luku- ja kirjoitustaitoa. Asioiden kertominen heille realistisesti ja ymmärrettävästi sekä samalla lohduttaminen on haastavaa. Kuvitetun, selkokielisen ja printtimuotoisen tiedon tarve on tämän ryhmän kohdalla suuri.

Kehitysvammaisten henkilöiden kysymykset digipalveluista ovat lisääntyneet, koska suuri osa kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten tuesta ja palveluista on siirtynyt nettiin ja someen. Myös ihmissuhteet ovat entistä enemmän digipalveluiden varassa. Sekä vammaislapsiperheiden että kehitysvammaisten ihmisten tietotekniset valmiudet vaihtelevat eikä kaikilla ole tarvittavia laitteita. Kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset tulevat tarvitsemaan entistä enemmän tukea digipalveluiden käyttöön ja vuorovaikutukseen digipalveluiden avulla.

Itsemääräämisoikeus vs. karanteeni

Ryhmämuotoisissa asumisyksiköissä on etukäteissuunnittelussa huomattu haasteita varsinkin mahdollisissa koronatartunnasta johtuvissa eristystarpeissa. Karanteeniin määrääminen vaikuttaa koko yksikön toimintaan rajoittavasti. Miten ymmärtämätön asiakas pidetään eristyksessä epäilyvaiheessa? Miten käytännössä eristys kyetään toteuttamaan inhimillisesti? Suojavarusteissa toteutettu rajoittaminen, esimerkiksi kiinnipitäminen mietityttää myös.

Palveluntuottajat kaipaavat varmistusta siitä, mikä on heidän vastuunsa asumisyksiköstä poistumisessa, jos asiakas ei ole suostuvainen yhteistyöhön, ei ole karanteenissa tai eristyksessä eikä häneen kohdistu kehitysvammalain mukaisia rajoitustoimenpiteitä. Esimerkiksi kotilomia edelleen kategorisesti joissakin yksiköissä kielletään kaikilta, samoin kuin avustajan tai terapeutin tulo yksikköön tai edes hakemaan asiakasta sen ovelta.

Palveluntuottajat kertovat, että itsemääräämisoikeutta joudutaan rajoittamaan muiden asukkaiden turvallisuuden takaamiseksi. Joissain tapauksissa asiakkaan voimakas reagointi kotiloman tai vanhempien tapaamisen peruuntumiseen on johtanut rajoitustoimenpiteiden käyttöön. Huoli tartunnoista on lisännyt painetta myös liikkumisen valvontaan. Itsenäisesti kaupungilla liikkuva asiakas ei ole päässyt suunnitellusti asumisyksikköön laitoskuntoutuksesta. Kuntouttava arki on lopetettu koronaviruksen leviämisen estämiseksi sekä mahdollisten altistusten välttämiseksi.

Yli 10-vuotiaan tai aikuisen hoitaminen kotona

Aikuista kehitysvammaista läheistään hoitavan mahdollisuus saada korvausta omasta työstä pois jäämisen ajalle on edelleen epäselvä tai jopa pois suljettu. Sama koskee vanhempia, jotka ovat jääneet palkattomalle vapaalle hoitamaan kotona yli 10-vuotiasta lasta tai nuorta, jolla on erityisen tuen päätös. Hallituksen esityksen mukaisesti korvausta maksettaisiin vain alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmille.

Lainvalmistelun kiirehtiminen ja tilapäisen tuen ulottaminen kaikkien vammaisten lasten vanhempiin helpottaisi vammaisperheiden kuormittunutta tilannetta ja auttaisi toimeentulossa vaikeassa tilanteessa, jossa työtään ei voi poikkeusoloissa tehdä.

Opiskelijoista apu työvoimapulaan?

Henkilökuntavajetta on havaittavissa kehitysvammaisten ihmisten palveluissa. Palveluntuottajat odottavat valtakunnallista linjausta poikkeustilanteessa sote-alan opiskelijoiden käytöstä tilapäisenä työvoimana, vaikka opinnoista ei olisi vaaditut 2/3 vielä suoritettu.

Suojavarusteista on edelleen pulaa ja niitä on saatavilla vaihtelevasti.

Hoidonrajaukset huolettavat kehitysvammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään

Hoidonrajaukset aiheuttavat jatkuvasti huolta vammaisissa henkilöissä ja heidän läheisissään koronakriisissä. Kehitysvamma-alan järjestöihin tulee yhteydenottoja mm. kehitysvammaisten ihmisten pääsystä tehohoitoon ja hoitosuunnitelmiin kirjatuista hoidonrajauksista.

Hoidonrajausten suunnittelu ja tekeminen tällaisessa poikkeustilanteessa ennakolta esimerkiksi tietyissä asumisyksiköissä asuville on omiaan aiheuttamaan lisää huolta ja pelkoa.

Järjestöt ovat tyytyväisiä, että eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on tarttunut kysymykseen hoidonrajauksista ja lähtee selvittämään tilannetta kantelun perusteella.

Kehitysvamma-alan järjestöt kokoavat ja välittävät valtioneuvostolle viikoittain tietoa kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä tilanteesta koronapandemian poikkeusoloissa.

Lisätietoja: johtaja Susanna Hintsala, Kehitysvammaliitto, p. 040 741 6179