Vuorovaikutuksen laatu pitäisi ottaa asumispalvelujen laatukriteeriksi
Yhteisyyden kokeminen on tärkeää meistä jokaiselle. Länsimaisissa yhteiskunnissa sosiaalisuuden nähdään perustuvan älykkyyteen, järkeen ja kieleen, minkä seurauksena vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisten henkilöiden on usein oletettu olevan kykenemättömiä mielekkääseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kehitysvammaliiton tutkijan Sonja Miettisen vastikään julkaistu tutkimus osoittaa, että myös syvästi kehitysvammaisilla henkilöillä on kyky luoda yhteys toisiin ihmisiin. Henkilökunnalla on merkittävä rooli siinä, annetaanko siihen mahdollisuus.
Sosiaalinen kontakti syvästi kehitysvammaiseen henkilöön syntyy esimerkiksi sanattomien leikkien, fyysisen kontaktin ja läheisyyden, läsnä olemisen, toisten ihmisten tarkkailemisen ja kuuntelemisen, hymyjen ja katsekontaktin avulla, riippuen siitä, millainen vuorovaikutus on kullekin yksilölle ominaista ja mielekästä.
Vammaisten henkilöiden elinympäristö rajaa heidän mahdollisuuksiaan kehittää ja käyttää omia vuorovaikutuskykyjään. Voidakseen kokea yhteisyyttä he tarvitsevat ympärilleen ihmisiä, jotka tunnistavat heidän yksilöllisen tapansa olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, näkevät näiden vuorovaikutuksen muotojen arvon ja ottavat tehtäväkseen olla kontaktissa heidän kanssaan näillä tavoilla.
Työntekijät ovat monelle tärkein päivittäinen ihmiskontakti. Ryhmäkodeissa vuorovaikutus hoivatyöntekijöiden ja syvästi kehitysvammaisten asukkaiden välillä on kuitenkin usein suurimmaksi osaksi instrumentaalista, erilaisten hoivatoimenpiteiden suorittamiseen tähtäävää vuorovaikutusta. Tilaa vuorovaikutukseen syvästi kehitysvammaisen asukkaan kanssa pelkästään vuorovaikutuksen itsensä vuoksi on syystä tai toisesta hyvin vähän.
Vaikka hoivasuhteessa ei ole kyse ystävyydestä, syvästi kehitysvammaiselle henkilölle suhde työntekijään voidaan nähdä yhtenä väylänä edistää hänen mahdollisuuksiaan kokea yhteisyyttä ja elää tässä mielessä ihmisarvon mukaista elämää. Hengailu ja hauskanpito asukkaiden kanssa pitäisikin Sonja Miettisen mielestä määritellä vaikeasti kehitysvammaisten henkilöiden lähityöntekijöiden työtehtäväksi.
”Vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisille henkilöille suunnattujen asumispalvelujen laatukriteeristöissä ja laadun valvonnassa tulisi huomioida myös asukkaiden ja henkilökunnan välisen vuorovaikutuksen laatu”, Sonja Miettinen sanoo.
Vuorovaikutuksen laadun parantaminen edellyttää vuorovaikutusmenetelmiin, kuten voimauttavaan vuorovaikutukseen, liittyvän koulutuksen tarjoamista asumispalvelujen hoivahenkilöstölle.
Lisätietoja: tutkija Sonja Miettinen, p. 050 365 9153, sonja.miettinen(at)kvl.fi
Kehitysvammaliiton Tikoteekki tarjoaa Suomessa voimauttavan vuorovaikutuksen koulutusta.