Tänä syksynä pääsin mukaan kampanjoimaan vammaisalan vetovoimaisuuden parantamiseksi. Värikäs vammaistyö -kampanjan tavoitteena on tehdä vammaistyötä tutummaksi sekä kumota siihen ja kehitysvammaisiin ihmisiin liittyviä ennakkoluuloja.
Vammaistyön lähettiläiksi innostui moni alan ammattilainen mukaan tarkoituksenaan tehdä muun muassa kouluvierailuita sekä aktivoitua sosiaalisessa mediassa. Tätä vuotta väritti kuitenkin pitkälti korona ja siitä aiheutuneet rajoitteet. Kouluvierailut jäivät, joten suuntana oli panostaa sosiaalisessa mediassa kampanjointiin.
Aloitin harjoitteluni syyskuussa ja minun tehtäväkseni tuli sosiaalisen median kampanjan luominen. Sain miltei vapaat kädet, ja teema löytyikin helposti Hannu Vesalan ja Antti Teittisen tekemästä raportista, jossa kartoitettiin peruskoulun 9-luokkalaisten ja opinto-ohjaajien, sosiaalialan opiskelijoiden ja alan työntekijöiden näkemyksiä vammaisalan työstä ja sen houkuttelevuudesta.
Kyselyiden tuloksista selvisi se, että vammaisala on tuntematon monelle nuorelle. Jos omaan elämään ja lähipiiriin ei kuulu vammaisia ihmisiä, voivat käsitykset alaa kohtaan olla ennakkoluulojen täyttämät. Ala näyttäytyy kyselyn mukaan monelle nuorelle tuntemattomana ja jopa pelottavana.
Alan työntekijöiden vastauksista taas selvisi helposti ne asiat, joita vastaajat pitivät positiivisina asioina työssään. Näitä olivat työn monipuolisuus, luovuuden käyttö omassa työssä, ihmisten kanssa työskentely, auttaminen sekä työn merkityksellisyys.
Sosiaalisen median viestintästrategian tavoite oli siis selvä, tavoitteena on tehdä alaa tutummaksi erityisesti nuorille ja näyttää, millaista työ vammaisten ihmisten kanssa on sekä samalla karistaa mahdollisia ennakkoluuloja.
Koska ala on monelle tuntematon, some-kampanjalla halutaan tarjota mahdollisuus nähdä tavallista työtä vammaisalalla ja korostaa erityisesti työn hyviä puolia. Instagram, TikTok sekä YouTube ovat erityisesti nuorten suosiossa, joten kampanjassa panostettiin näihin kanaviin. Koska videot keskittyvät vammaistyön positiivisten puolien korostamiseen, haluttiin niihin luoda sen mukainen tunnelma.
Kampanjan teemaviikkoon päättyy myös viestinnän harjoitteluni Kehitysvammaliitossa. Työskentelin koko harjoittelujaksoni etänä ja kokemus opetti minulle paljon. Kolmeen kuukauteen harjoittelijana mahtui monenlaisia kokemuksia; sain ideoida ja käyttää luovuuttani, pääsin vierailemaan Härmälänrannan asumisyksikössä sekä Outokummun päivätoimintayksikössä, sain haastatella mahtavia ihmisiä, suunnitella koulutusmarkkinointia, tehdä paljon somehommia, kirjoittaa juttuja Ketjuun ja paljon muuta.
Parasta harjoittelussa oli se, että sain itse suunnitella, toteuttaa sekä loppujen lopuksi nähdä työni lopputuloksen konkreettisesti.
Opin harjoittelussa paljon kehitysvammaisuudesta sekä järjestötoiminnasta ja -viestinnästä, kiitos tästä mahdollisuudesta! Harjoittelun jälkeen jatkan samojen aiheiden parissa; gradussa tutkin hoitoalan attraktiivisuutta.
Hyvää loppuvuotta kaikille!
Emilia Lindgren