Vammaisten ihmisoikeudet eivät toteudu joustamattomissa palveluissa
Keväällä 2018 Vammaisfoorumi toteutti kyselyn vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa YK:n vammaisyleissopimuksen voimassaoloaikana 2016-2018. Kyselyllä selvitettiin vammaisyleissopimuksen oikeuksien toteutumista Suomessa vammaisten ihmisten arjessa. Kyselyä käytetään YK:lle annettavan raportin pohjana, kun järjestöt antavat YK:lle rinnakkaisraporttinsa Suomen maaraportin ohessa.
Kyselyn tulokset on nyt julkistettu ja raportit löytyvät Vammaisfoorumin sivuilta:
Suomen lainsäädännössä on lähtökohtana, että vammaisten ihmisten tarvitsemien erityisten sosiaalipalvelujen ja kuntoutuksen tulee perustua yksilölliseen tarpeeseen. Kyselyn tulosten ja järjestöjen kokemuksen mukaan tämä ei käytännössä toteudu riittävästi. Haasteena ovat useat vammaispalvelujen laadun ja järjestämistavan ongelmat. Muun muassa ostopalveluiden kilpailuttaminen voi johtaa massahankintoihin ja palveluratkaisuihin, joissa yksittäisen henkilön tarpeita ei ole mahdollista huomioida. Tällöin yksilöllisten tarpeiden huomioiminen muodostuukin poikkeukseksi, jopa subjektiivisten oikeuksien kohdalla.
Kyselystä ilmenee, että merkittävä osa asiakkaista ei ole saanut arjen toimissa tarvittavia palveluita. Merkittävä osa vastaajista kokee, että ei ole saanut riittävästi sellaisia palveluja, jotka kunnan on järjestettävä määrärahoista riippumatta. Näin on myös niissä palveluissa, joissa on kyse subjektiivisista oikeuksista, jotka viranomainen on velvollinen myöntämään tai muuten järjestämään edellytysten täyttyessä. Esimerkiksi kuntoutuspalvelut ovat riittämättömiä eivätkä aina vastaa asiakkaan tarpeita. Kuntoutus on toisinaan myös epätarkoituksenmukaista tai vääränlaista. Vastaajista 45% ei koe saaneensa tarvitsemaansa kuntoutusta. Palvelun saamisessa ruotsin kielellä on ongelmia.
Apuvälineiden saatavuudessa on koettu myös merkittäviä ongelmia. Kyselyn vastausten mukaan 29% ei ole saanut tarvitsemiaan tilanteeseensa sopivia apuvälineitä ja 35 % alle 25-vuotiaista ei ole saanut tarvitsemiaan apuvälineitä, joiden avulla esimerkiksi tuetaan kasvua ja kehitystä. Edelleen kyselyssä 23 % vastasi, ettei ole saanut juuri hänelle sopivia apuvälineitä liikkumiseen. Harvinaisen vamman tai sairauden hoidossa terveydenhuolto ei välttämättä tunnista arjen ongelmia ja haasteita henkilön yksilöllisistä tarpeista lähtien. Esimerkiksi lyhytkasvuiselle aikuiselle on luovutettu lasten apuvälineitä.
Palvelun järjestämisessä asiakkaan yksilöllisiä tarpeita ei oteta tarpeeksi huomioon. Esimerkiksi vammaispalvelulaissa säädettyä henkilökohtaista apua ei aina saa siihen käyttötarkoitukseen ja siihen vuorokaudenaikaan kuin tarvitsisi. Palvelun määrä voi olla niin pieni, että apu riittää vain välttämättömiin toimiin, vaikka sen tavoite on taata yhdenvertaiset mahdollisuudet omannäköiseen elämään.
Vammaisilla lapsilla ja nuorilla henkilökohtainen apu toteutuu ikäryhmistä kaikkein huonoiten. Syynä henkilökohtaisen avun epäämiseen on usein voimavararajaus eli näkemys, ettei lapsi itse pysty määrittelemään avun tarvettaan. Avun puute johtaa mm. siihen, etteivät vammaiset lapset ja nuoret pysty harrastamaan.
Kehitysvammaisista vastaajista 53,8% kertoi, ettei saa riittävästi henkilökohtaista apua. Kaikista vastaajista 60 % katsoo saavansa riittävästi henkilökohtaista apua.
Asumispalveluissa ei koeta saatavan riittävästi apua. Tämän koetaan useimmiten johtuvan riittämättömistä henkilöstöresursseista. Henkilökunnan vaihtuvuus on suurta, jolloin tiedonkulku ja henkilöstön osaaminen eivät aina ole riittävällä tasolla. Tähän liittyy myös kommunikaation vaikeuksia, kun henkilökunta ei osaa tai ehdi opetella asukkaiden kommunikaatiomenetelmiä. Vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumattomuus käy hyvin ilmi seuraavasta vastauksesta: ”Ei saa päättää kuinka paljon syö, sitten pitää teeskennellä että se ei harmita.”
Vammaisfoorumin kyselyn vastausten perusteella palvelujen hakeminen ja niiden saaminen yksilöllisiä tarpeita vastaavasti on oikeustaistelua, joka myös uuvuttaa ihmisiä. Palvelujen kilpailutus mainitaan yhtenä syynä siihen, ettei palvelu ole yksilöllisesti järjestetty:
”Kelan tulkkauspalvelut ovat välillisesti vaikeuttaneet elämääni siten, että olen joutunut hartiavoimin taistelemaan oikeudestani tulkkauspalveluun.”
”Tulkkeja ei joko saanut ollenkaan tai vaihtuu jatkuvasti. En näe hyvin, joten stressaannun valtavasti jatkuvista vieraista tulkeista. –monet tutut tulkit tippuivat kilpailutuksen takia pois, enkä ole enää löytänyt uusia, sopivia tulkkeja.”
Vammaisfoorumin kyselyn vastaukset on raportoitu kuudessa erillisessä raportissa, jotka kaikki löytyvät Vammaisfoorumin sivuilta. Aihealueittain tarkastellaan erikseen palveluja, lasten ja nuorten elämää, työelämän ja köyhyyden kysymyksiä, estettömyyttä ja saavutettavuutta, vammaisten naisten asemaa sekä vihapuhetta, syrjintää ja ableismia.
Lisäksi on julkaistu perusraportti, johon on koostettu tuloksia taulukkomuotoon:
Lisätietoa: tutkija Hannu Vesala, Kehitysvammaliitto, p. 09 3480 9255
Vammaisfoorumiin kuuluu 30 suomalaista vammaisjärjestöä, yhtenä niistä Kehitysvammaliitto.