Vammaispalveluista leikkaaminen ei tuo toivottuja säästöjä
Kehitysvammaliiton kannanotto hallituksen budjettiriiheen
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hallitus etsii kehysriihessä säästöjä muun muassa vammaispalveluista. Vammaispalvelulakiin ollaan tiettävästi tuomassa elämänvaiherajausta. Myös kehitysvammaisten ihmisten päivätoiminta on mainittu yhtenä mahdollisena säästökohteena.
Kehitysvammaliitto muistuttaa, että vammaispalveluja tulee lain mukaan tarjota vammaisten ihmisten tarpeita vastaavasti, joten niitä ei voida vähentää, jollei avun ja tuen tarve vähene. Leikkaukset vammaispalveluihin ovat huono säästökohde, sillä niistä leikkaaminen aiheuttaa lisäkustannuksia toisaalla.
Esimerkiksi mahdollisena säästökohteena mainittu kehitysvammaisten ihmisten päivätoiminta on monille aikuisen vammaisen lapsensa omaishoitajana toimiville vanhemmille juuri se palvelu, jonka ansiosta he pystyvät yhdistämään työssäkäynnin ja omaishoitajuuden. Jos päivätoiminta vähenee merkittävästi, on vanhemman jättäydyttävä pois työelämästä hoitamaan vaikeasti kehitysvammaista aikuista lastansa kotiin. Toinen vaihtoehto on luopua omaishoitajuudesta ja etsiä kehitysvammaiselle perheenjäsenelle uusi koti ja sinne tarvittavat tukipalvelut – jotka hänelle on lain mukaan järjestettävä vammaispalveluna. Usein tämä tarkoittaa, että vammainen henkilö muuttaa ympärivuorokautiseen asumispalveluun, joka on kaikkein raskain ja kallein vaihtoehto.
Päivätoiminta on tärkeä tukimuoto myös monille omassa asunnossa asuvista kehitysvammaisista henkilöistä. Päivätoiminta auttaa heitä selviytymään arjessa. Sen vähentäminen heikentää elämänlaatua, lisää yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Myös heidän selviytymisensä itsenäisessä asumisessa voi heikentyä ja tuen tarve asumisessa lisääntyä. Osa voi joutua muuttamaan omasta asunnosta kalliimpaan, raskaampaan ympärivuorokautiseen asumispalveluun. Nämä ovat seurauksia, joista koituu lisäkustannuksia yhteiskunnalle.
Kehitysvammaisten ihmisten päivätoiminta on konkreettinen esimerkki vammaispalvelusta, josta ei ole helppo säästää, koska ihmisten avun ja tuen tarve on pysyvää ja tuki tarvitaan aina jotakin kautta.
Elämänvaiherajausta ei tarvita
Vammaispalvelulakiin suunniteltavan elämänvaiherajauksen tarkoituksena olisi varmistaa, ettei vanhuuden raihnaistumiseen liittyvään tuen tarpeeseen vastata vammaispalveluilla. Tämä on jo nykyisen, vuoden 2025 alussa voimaan tulleen lain taustalla oleva ajatus. Lain soveltamisalassa painotetaan vahvasti sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden ensisijaisuutta.
Elämänvaiherajauksen myötä vammaispalveluista uskottaisiin säästettävän 20 miljoonaa euroa, eli näin paljon hallitus uskoo vammaispalveluiden piirissä olevan ihmisiä, jotka tosiasiallisesti eivät ole vammaispalvelujen tarpeessa. Herää kysymys, mihin tämä arvio perustuu.
Hallitus lupasi uuden vammaispalvelulain soveltamiseen lisärahoitusta. Ollaanko sitä nyt käytännössä poistamassa ja vähentämässä vammaispalvelujen rahoitusta?
Sote-järjestöjen avustusleikkauksia pitää kohtuullistaa
Sote-järjestöjen valtionavustusten leikkausten valmistelun lähtökohtana tulisi olla mahdollisimman vähäiset vauriot järjestöjen perustoimintaan.
Kehitysvammaliitto näkee ensiarvoisen tärkeänä, että sosiaali- ja terveysjärjestöihin kohdennettavia leikkauksia vuosille 2026–27 arvioidaan uudelleen. Jo nyt toteutetuilla leikkauksilla on suuria vaikutuksia kohderyhmille toteutettavaan järjestölähtöiseen tukeen. Samanaikaisesti kun järjestöiltä leikataan, hyvinvointialueet tarvitsevat järjestöjä yhä enemmän tueksi.
On myös tärkeää, että järjestöt saavat itse päättää oman toimintansa taloudellisesta sopeuttamisesta.
Espoossa, 26.3.2025
Susanna Hintsala
Toiminnanjohtaja, Kehitysvammaliitto
p. 040 741 6179, susanna.hintsala@kvl.fi
Susanna Rieppo
Asiantuntija/ vaikuttamistoiminta, Kehitysvammaliitto
p. 050 329 0511, susanna.rieppo@kvl.fi