Vammaispalveluiden tulisi tukea myös mahdollisuuksia harrastuksiin
Mahdollisuus harrastaa ja tehdä asioita huvin vuoksi on olennainen osa hyvää elämää, jonka YK:n vammaissopimus määrittelee ihmisoikeudeksi. Tämä oikeus ei kuitenkaan toteudu kaikkien vammaisten henkilöiden kohdalla, kertoo Kehitysvammaliiton julkaisema selvitys.
Vammaisten ihmisten harrastusmahdollisuuksia rajoittavat monenlaiset tekijät. Kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajan palveluita tarjotaan usein sellaisissa tiloissa tai sellaisessa muodossa, joka sulkee vammaisia henkilöitä ulos. Vammaispalveluista ei tarjota tukea, kuten kuljetuspalvelua, henkilökohtaista apua tai apuvälinettä, jota vammainen henkilö tarvitsisi osallistuakseen harrastuksiin. Vammaisten henkilöiden osallistumista rajoittavat myös taloudelliset syyt. Vammaispalvelujen riittämättömyys lisää osallistumisen kustannuksia, jos esimerkiksi taksimatkan tai avustajan pääsylipun joutuu itse maksamaan.
Jotta tilanne kohenisi, kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajan palveluiden tarjoajia tulisi kannustaa ja velvoittaa kiinnittämään huomiota saavutettavuuden parantamiseen. Myös erityisesti vammaisille ihmisille suunnattujen harrastus- ja liikuntaryhmien tarjontaa olisi syytä lisätä. Vammaispalvelujen myöntämisessä tulisi huomioida aiempaa paremmin vammaisen henkilön oikeudet vapaa-ajan osallistumiseen. Taloudellista kynnystä voitaisiin alentaa esimerkiksi liikunta- tai kulttuurikortilla, jolla voisi kattaa osallistumismaksuja osittain tai kokonaan.
Rajoitetut riennot -selvityksen aineisto perustuu yli 1500 henkilön vastauksiin Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeusliiton toteuttamassa kyselyssä, joka tehtiin vuonna 2018. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää vammaisten ihmisten kokemuksia YK:n vammaissopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumisesta.
Lisätietoa:
Tutkimuspäällikkö Sonja Miettinen, p. 050 365 9153, sonja.miettinen(at)kvl.fi