Uudessa julkaisussa tarkastellaan monipuolisesti vammaissosiaalityössä tehtävää harkintaa
Lapin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Kehitysvammaliiton yhteistyönä toteutettu Harkinta vammaissosiaalityössä -selvitys tarjoaa tutkimuksellisia näkökulmia vammaissosiaalityön harkinnasta ja harkintavallasta.
Selvitys avaa teoreettisia ja empiirisiä näkökulmia vammaissosiaalityön harkinnan ja harkintavallan kysymyksiin. Selvitys pohjautuu useiden tutkimusaineistojen hyödyntämiseen, kuten vammaistuen saajille suunnattuun kyselyyn, vammaisten henkilöiden ja vammaissosiaalityöntekijöiden kirjoituksiin, korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksiin ja sosiaalityön konsultaatioaineistoon.
Julkaisu jakaantuu neljään osioon. Ensimmäisessä osiossa avataan julkaisun keskeisiä harkinnan, harkintavallan ja vammaissosiaalityön käsitteitä aikaisemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Toinen osio tuottaa tietoa vammaissosiaalityön käytännöistä erityisesti palveluohjauksen, oikeudellisen harkinnan ja harkintaosaamisen näkökulmista. Kolmannessa osiossa vammaissosiaalityön harkinnan tarkastelu kohdentuu asiakasnäkökulmaan elämänkulun ja vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumisen kautta. Neljännessä osiossa nostetaan esille vammaissosiaalityön harkinnan kehittämisalueita.
Selvityksessä tunnistettiin useita harkintaan ja harkintavaltaan vaikuttavia tekijöitä, kertoo yksi kirjoittajista, Jari Lindh. Hän korostaa, että edistyksestä huolimatta vammaiset henkilöt kohtaavat edelleen vaikeuksia saada tarvitsemaansa tukea ja palveluita. Vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumisessa on haasteita. Myös korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätökset ovat osoitus siitä, että vammaisten ihmisten on perättävä jokapäiväisessä elämässä välttämättömiä vammaispalveluja myös oikeusteitse.
Selvityksessä korostetaan, että vammaissosiaalityön harkinta vaatii monipuolista osaamista. Usein sosiaalityöntekijät toimivat puun ja kuoren välissä tasapainoillessaan käytettävissä olevien resurssien, lainsäädännön, ohjeiden ja kansalaisten tarpeiden suhteen.
Julkaisussa painotetaan neljää kehittämisaluetta: Asiakkaan osallisuuden ja tiedon varmistamista päätöksenteossa, kokonaisvaltaisen sosiaalityön harkintaosaamisen kehittämistä sekä oikeudellisen osaamisen tukemista, joka on lakien soveltamisessa ja päätöksenteossa tärkeää vammaisten ihmisten oikeuksien turvaamiseksi. Tarvitaan myös vammaissosiaalityön resurssien ja tietoperustan vahvistamista osana hyvinvointialueiden rakenteellista sosiaalityötä.
Harkinta vammaissosiaalityössä -selvitys perustuu Lapin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Kehitysvammaliiton Harkittua vammaissosiaalityötä -tutkimushankkeeseen (HaraVa 2022–2023), joka sai STM:n myöntämän valtion tutkimusrahoituksen.
Julkaisu on tarkoitettu kaikille vammaissosiaalityön käytännöistä sekä vammaisten henkilöiden oikeuksista ja palveluista kiinnostuneille.
Julkaisun tiedot
Lindh Jari, Kivistö Mari, Martin Marjatta, Tarvainen Merja, Vesala Hannu T. ja Heinonen Pilvikki (2023): Harkinta vammaissosiaalityössä. Vammaissosiaalityön harkinta käsitteenä, käytäntönä ja kokemuksena (pdf, 2 Mt). Espoo: Kehitysvammaliiton selvityksiä 18.
