Kehitysvammaliitto logo – Linkki etusivulle

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KVANK) on laatinut toimenpide-ehdotuksia, joilla korjattaisiin alan heikkoa työvoimatilannetta. 

1. Yhteiskunnassa varataan riittävät resurssit vammaisten ihmisten tarvitsemille palveluille ja noudatetaan alan lainsäädäntöä

YK:n Vammaissopimus edellyttää yhteiskuntia varaamaan riittävät resurssit vammaisten ihmisten palveluille. Hyvinvointialueiden myötä nykyistä suuremmat sote-palvelualueet voivat edistää vammaispalveluiden käyttäjien yhdenvertaisuutta, mutta muutos aiheuttaa myös riskejä riittävien resurssien varmistamiselle ja erityisosaamisen turvaamiselle vammaispalveluissa. Covid-19-pandemia on lisäksi saanut aikaan palveluvajeita, joita oli vammaisten ihmisten käyttämissä palveluissa jo ennen pandemiaa.

  • Vammaispalveluihin on varattava riittävät resurssit. Tulevien hyvinvointialueiden valmistelussa osana sote-uudistusta on huomioitava vahvasti erityispalvelut, joita tarvitaan peruspalvelujen rinnalla. Riittävät resurssit varmistavat osaavan henkilökunnan saatavuutta ja pitkäaikaista sitoutumista.
  • Palvelutarpeet hyvinvointialueilla on arvioitava ja palvelut järjestettävä tarpeen mukaan siten, että samalla varmistetaan palveluiden henkilöstöresurssit ja osaaminen. Tässä yhteydessä on turvattava erityispalveluiden saatavuus ja resurssit.
  • Sekä peruspalveluiden että erityispalvelujen työntekijöiden täydennys- ja lisäkoulutustarpeet tulee arvioida ja varata valtakunnallisesti resurssit täydennyskoulutukseen.
  • Koronapandemian aikana on syntynyt palveluvajeita, joihin on vastattava lisäresursseilla.
  • YK:n vammaissopimuksen oikeudellista sitovuutta ja sisältöä on nostettava säännöllisesti esiin eri kanavissa.

2. Sosiaalialan ammattihenkilölainsäädäntö, viranomaisvaatimukset ja koulutuspolut uudistuvat vastaamaan toimintaympäristön muutoksen haasteita

Ammattihenkilölainsäädäntö ja viranomaisvaatimukset eivät vastaa tällä hetkellä toimintaympäristön haasteisiin. Osaavan henkilöstön saatavuus on heikentynyt lyhyellä aikavälillä jyrkästi. Tarvitaan sekä nopeita että pidemmän aikavälin ratkaisuja työntekijöiden rekrytointiin ja koulutuspolkujen monipuolistamiseen.

  • Sosiaalipalvelujen erityisluonne ja vammaisten ihmisten tarpeet otetaan lähtökohdaksi alan osaamisvaatimusten ja työn sisältöjen määrittelyyn.
  • Käynnistetään neuvottelut eri ministeriöiden (STM, OKM, TEM), koulutusjärjestäjien, järjestöjen ja valvovien viranomaisten kesken aammattihenkilölainsäädännöstä ja viranomaisvaatimuksista.
  • Kelpoisuusvaatimuksien päivittäminen monipuolisimmiksi (mm. muut ammattitutkinnot, puhevammaisten tulkit, viittomakielen ohjaajat).
  • Varmistetaan maahanmuuttajataustaisten henkilöiden mahdollisuudet riittävän kielitaidon saavuttamiseen ja ylläpitämiseen ja sen kautta työllistymiseen.
  • Joustavoitetaan koulutuspolkuja siten, että erilaisia taustoja ja kokemusta omaavat ihmiset pääsevät mukaan koulutukseen ja pystyvät rekrytoitumaan paremmin alalle.
  • Määritellään vammaisalan ammattien tehtävärakenteet ja osaamisvaatimukset perus- ja erityisosaamista vaativissa tehtävissä. Määritellään esimiestyön osaamisvaatimukset.
  • Selkeytetään alan ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen asema.
  • Varmistetaan joustavat väylät ammattitutkintojen suorittaneille saada lisäkoulutusta perus- ja lääkehoidon kysymyksiin.
  • Varmistetaan, että myös muissa maissa suoritetut tutkinnot sopivat kelpoisuusvaatimuksiin.

3. Vammaisalan positiivinen näkyvyys vahvistuu

Sosiaali- ja terveysalalla tehtävä työ on saanut viime aikoina runsaasti negatiivista julkisuutta. Sosiaali- ja terveysalan työ saattaa näyttäytyä raskaana, heikosti palkattuna ja alana, jossa työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat vähäisiä ja jossa resurssipula näkyy kaikessa tekemisessä. Vammaisala tarjoaa kuitenkin hyvin monipuolisia tehtäviä tukea tarvitsevien ihmisten tavallisen arjen elämän mahdollistamisessa. Mielikuva alasta näyttäytyy median kautta negatiivisempana kuin työntekijöiden omat kokemukset.

  • Hyödynnetään alan toimijoiden yhteistyötä vammaisalan positiivisen näkyvyyden ja markkinoinnin lisäämiseksi julkisuudessa ja oppilaitoksissa.
  • Vahvistetaan kokemusasiantuntijoiden roolia viestinnässä.
  • Luodaan ja vahvistetaan yhteyksiä alan oppilaitoksiin tarjoamalla opinnäytetyömahdollisuuksia, harjoittelujaksoja, mentoritoimintaa, opintoihin liittyviä asiantuntijapuheenvuoroja ja kokemusasiantuntijapuheenvuoroja.
  • Markkinoidaan alalla tehtävää työtä, sen moninaisuutta ja merkityksellisyyttä opiskelijoille. Osallistutaan myös ns. ei-perinteisten koulutusalojen ja oppilaitosten tilaisuuksiin ja tarjotaan yhteistyötä niille aktiivisesti.
  • Kerrotaan ihmiseltä ihmiselle tehtävästä työstä ja nostetaan esiin tärkeimpiä inhimillisiä ominaisuuksia, joita työssä tarvitaan. Nuorten kanssa keskusteltaessa avataan heidät näkemään hoidollisen osaamisen vaatimukset opiskelun ja työskentelyn kautta saavutettavana osaamisena.
  • Kannustetaan organisaatioissamme työskentelevät motivoituneet työntekijät kertomaan positiivisia kokemuksiaan omasta työstään omissa verkostoissaan sekä julkisesti.
  • Viestinnän materiaaleissa esim. rekrytointi, tulee tarkasti miettiä, minkälainen mielikuva halutaan työstä antaa. Kuvataan toimintaympäristö ja asiakkaat ilman laitosleimaa.
  • Kehitetään saavutettavia ja ketteriä rekrytointikäytäntöjä.

4. Alan johtajuuden ja esihenkilötyön tukeminen ja kehittäminen nostetaan keskiöön

Sosiaalialalla tarvitaan johtajuutta ja esihenkilötyötä. Ala on hyvin henkilöstöintensiivistä ja verkostoissa tehtävää, joka vaatii paljon alan johtajilta ja esihenkilöiltä. Sosiaalialan johtajissa ja esihenkilöissä on tulevien vuosien aikana tulossa ikärakenteen vuoksi paljon vaihtuvuutta, joka luo tarvetta uuden sukupolven johtajille. Alan johtajuustyö on kuitenkin julkisuudessa usein esillä vaativana ja kuormittavana työnä, jonka palkkaus ei ole kilpailukykyinen ja jossa johtajana toimimiseen ei saa riittävästi tukea. Alalla on yhä enemmän työhyvinvointiin liittyviä haasteita ja odotuksia, jotka haastavat myös esihenkilötyötä. Alalla on uusia osaamisvaatimuksia liittyen digitalisaatioon, hybridimuotoisiin palveluihin ja niiden kehittämiseen sekä toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kehittämiseen ja arviointiin.

  • Sosiaaliala tarvitsee vahvan vision – vision siitä, miten voimme parhaiten auttaa tukea tarvitsevia ihmisiä elämään hyvää elämää. Alan johtajilla ja esihenkilöillä on oltava vahva usko ihmisoikeuksiin ja luottamus siihen, että palveluilla voidaan edistää ihmisoikeuksia.
  • Alan johtajien ja esihenkilöiden on saatava riittävästi tukea ja koulutusta johtajuuteen kasvamiseen, esihenkilönä toimimiseen ja verkostoissa vaikuttamiseen. Mentorointiohjelman kehittäminen, JET.
  • Alan työntekijöiden työhyvinvointiin on panostettava ja esihenkilöille on annettava tukea työhyvinvoinnin johtamiseen.
  • Alan johtajat ja esihenkilöt tarvitsevat jatkuvaa koulutusta, joilla pystytään vastaamaan alan kehittämistarpeisiin ja muuttuviin osaamisvaatimuksiin.
  • Alan johtajuutta on tutkittava ja tehtävä näkyväksi, jotta työn vaikuttavuus ja siihen vaikuttavat tekijät tunnistetaan paremmin. Alalla tehtävää johtamistyötä ja sen merkitystä on tuotava esiin positiivisessa valossa ja mahdollisuutena tulevaisuuden johtajille ja esihenkilöille.
  • Tulevilla hyvinvointialueilla tulee olla resursseja antamaan tarvittaessa tukea pulmallisissa asiakastilanteissa, tällöin esihenkilö jaksaa työssään paremmin.

Lisätietoa: toiminnanjohtaja Susanna Hintsala, Kehitysvammaliitto, p. 09 3480 9254