Kehitysvammaiset ihmiset liikkuvat keskimääräistä vähemmän. Syyt liikkumattomuuteen ovat kuitenkin erilaisia kuin valtaväestöllä.
”Ikä, sukupuoli, diagnoosi tai kehitysvammaisuuden vaikeusaste eivät selitä kehitysvammaisten ihmisten kohdalla liikkumisen vähyyttä. Myöskään fyysinen terveys ei ole ratkaiseva tekijä”, Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikkö Antti Teittinen kertoo. Hän on yksi kirjoittajista kansainvälisessä tutkijaryhmässä, joka teki systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kehitysvammaisten ihmisten liikkumistottumuksista. Tutkimuksessa ei tarkasteltu niinkään liikuntaharrastamista, vaan istumiseen ja paikallaanoloon keskittyvää elämäntyyliä, joka on erityisen haitallinen terveydelle. Istuva elämäntyyli opitaan usein jo lapsuudessa.
”Tutkimus osoitti, että ei pidä paikkaansa että vaikeammin kehitysvammaiset henkilöt liikkuisivat vähemmän. Päinvastoin, he esimerkiksi katsovat muita vähemmän televisiota, ja tekevät sillä ajalla jotakin muuta, esimerkiksi liikkuvat.”
Köyhyys vähentää liikkumista, kun taas työllistyneet kehitysvammaiset henkilöt liikkuvat enemmän.
Eniten liikunnallisuutta lisäävät toimivat ihmissuhteet ja liikkumiseen aktivoiva elinympäristö. Pääsääntönä on, että kaupunki- ja taajamatyyppisissä asuinympäristöissä liikutaan enemmän kuin maaseudulla.
”Ylipäätään aktiivinen sosiaalinen elämä tuottaa sivutuotteena enemmän myös liikuntaa”, Antti Teittinen kiteyttää.
”Ihmissuhteiden tukeminen kannattaa siis myös tästä näkökulmasta. Lisäksi kehitysvammaisten ihmisten asumisratkaisuja pitäisi kehittää siten, että ei keskitetä elämää ja palveluja yhteen paikkaan, vaan elinympäristö kannustaa luonnolliseen liikkumiseen. Se edistäisi yleisesti terveyttä”, Antti Teittinen sanoo.
Tutkimus on julkaistu International Journal of Environmental Research and Public Health -julkaisussa.
Lisätietoa: tutkimuspäällikkö Antti Teittinen, p. 09 3480 9218, antti.teittinen(at)kvl.fi
Correlates of Sedentary Behaviour in Adults with Intellectual Disabilities—A Systematic Review