Puhetta korvaavat keinot
Jos puhuminen tai puheen ymmärtäminen ei suju, on mahdollista löytää kommunikointikeinoja, jotka tukevat tai korvaavat puhetta.
Olemuskieli
Eleet, ilmeet ja kehonkieli ovat luonnollinen osa ihmisten välistä kanssakäymistä. Osa tästä on tiedostamatonta ja osa tietoista käyttäytymistä. Eleet ovat useimmille tuttuja, ja niitä on opittu tulkitsemaan eri tilanteissa. Siksi niiden käyttö kommunikaatiossa on luontevaa ja usein nopeampaa kuin sanallinen viestintä.
Varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa toimivien ihmisten kanssa viestiminen poikkeaa jonkin verran totutusta viestintätavasta. Peruspiirteiltään vuorovaikutuksessa on kuitenkin kyse aivan samoista asioista kuin kaikessa muussakin ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Jokainen meistä on omassa kehityksessään käynyt läpi vaiheen, jolloin olemuskieli oli ainoa viestintäkeinomme. Näitä olemuskielen elementtejä, esimerkiksi ilmeitä, eleitä, äänensävyjä ja asentoja käytämme edelleen kaiken aikaa myös kielellisen ilmaisumme rinnalla.
Varhaisten vuorovaikutustaitojen varassa toimivan ihmisen kanssa viestiminen edellyttää osaavalta kumppanilta herkkyyttä ja kykyä pysähtyä aidosti tarkkailemaan ja kuuntelemaan. Joskus aloite voi olla niin hienovarainen tai sijaita sellaisessa osassa kehoa, että sitä on vaikea huomata ja tulkita viestiksi.
Tärkeintä on yhteyden löytäminen toiseen ihmiseen ja kokemus siitä, että joku toinen haluaa antaa itsensä, oman aikansa ja kiinnostuksensa vuorovaikutustilanteeseen.
OLEMUSKIELINEN VUOROVAIKUTUS PAPUNETISSA
Viittomien käyttö vahvistaa kielenkehitystä
Tukiviittomien käyttö pienen, vasta kieltä opettelevan lapsen kanssa ei heikennä lapsen puhetta eikä kielenkehitystä. Tukiviittominen vahvistaa puheen ja kielen kehittymistä ja tarjoaa keinon kommunikoida jo varhain. Monesti lapsen turhautuminen myös vähenee, kun lapsi saa tukiviittomien kautta keinon ilmaista itseään.
Puheen kehittyminen syrjäyttää jossakin vaiheessa luonnostaan viittomat. Viittomista tulisi kuitenkin jatkaa niin kauan kunnes lapsi sekä ymmärtää että tuottaa puhetta riittävästi.
Jos puhe ei kehity odotetulla tavalla, viittomista voi tulla pysyvä kommunikointikeino. Tällöin ne voivat olla osa henkilön kommunikointia eleilmaisun, yksittäisten sanojen tai kuvien rinnalla.
Lapsen kommunikoinnin kehittymisen kannalta on tärkeää, että viittovia aikuisia on niin kotona, päiväkodissa kuin koulussakin.
Tukiviittomat ovat viittomakielestä lainattuja viittomia. Tukiviittomia käytetään aina puheen rinnalla ja puhutun kielen mukaisessa sanajärjestyksessä.
Viittomat:
- helpottavat puhutun kielen ymmärtämistä
- auttavat keskittymään kuunteluun
- täydentävät omaa puhetta, jos sanojen löytäminen on vaikeaa tai puhe epäselvää
- antavat ilmaisukeinon, jos puheella kommunikointi ei onnistu
- kiinnittävät huomion oleellisiin asioihin viestissä, mikä helpottaa myös asioiden painamista mieleen
Kun henkilö kykenee suuntaamaan huomionsa toiseen ihmiseen, hänen kanssaan voi aloittaa viittomien käytön harjoittelun. Viittomia opitaan parhaiten tilanteissa, jotka nivoutuvat arkeen ja ovat osa mukavaa yhdessäoloa.
Kuvat kommunikoinnissa
Kuvia voi käyttää asian ilmaisemiseen silloin, kun sanallinen viestintä ei ole mahdollista. Kuva on myös keino viestin sisällön havainnollistamiseen. Monimutkaisten kieliopillisten rakenteiden ja käsitteellisten asioiden ilmaiseminen kuvin on kuitenkin hankalaa.
Halutun kuvan voi valita luontevimmin kädellä osoittamalla. Jos se ei ole mahdollista, kuvan voi valita katseella tai muulla yhdessä sovitulla tavalla.
Kuvat ja niiden tulkinta perustuvat aina kommunikointikumppaneiden väliseen sopimukseen siitä, mitä ne tarkoittavat. Kuvilla viestimisen voi kuitenkin aloittaa, vaikka henkilö ei ymmärtäisi kuvan ja sitä esittävän asian yhteyttä. Merkitykset tarkentuvat kanssakäymisessä, joka tapahtuu arjen luonnollisissa tilanteissa yhdessä läheisten kanssa.
Läheisten näyttämä esimerkki kuvien käytöstä on kuvakommunikointia opettelevalle yhtä tärkeää kuin puheen kuuleminen puhumaan opettelevalle. Yhteinen ilo, luonnollisuus ja runsaat onnistumisen kokemukset ovat keskeisiä asioita kuvilla viestimistä opeteltaessa. Nämä asiat ovat tärkeitä myös silloin, kun kuvilla on viestitty jo pitkään. Kokemus yhteisestä kommunikointitavasta ja läheisten malli innostavat viestimään.
Piirrokset, valokuvat tai lehdestä leikatut kuvat ovat helppoja tapoja silloin, kun tulostettuja kuvia ei ole saatavilla. Irtokuvien käyttö puolestaan auttaa ymmärtämään kuvien merkityksen kommunikoinnin välineenä: kuvan ojentaminen toiselle osoittaa konkreettisesti, että ”minulla on sinulle asiaa”. Kommunikointitauluun kootaan tiettyyn aihepiiriin liittyviä kuvia.
Tauluista ja irtokuvista voidaan edetä kommunikointikansioiden ja -ohjelmien käyttöön. Ne sopivat tilanteisiin, joissa tarvitaan irtokuvia ja tauluja laajemmat ilmaisumahdollisuudet.
Käyttäjälleen yksilöity kommunikointisovellus voidaan asentaa mukana kulkevaan tablettiin tai älypuhelimeen. Myös perinteiset puhelaitteet sopivat kuvilla kommunikointiin. Laitteiden etuna on se, että valmiiksi äänitetyt tai viestiriville rakennetut kuvalliset viestit voidaan kuulla puheena. Tämä antaa mahdollisuuden tasavertaisempaan osallistumiseen arjen tilanteissa.
KUVAT JA ESINEET KOMMUNIKOINNISSA PAPUNETISSA
Kirjoittaminen ja piirtäminen
Kirjoittaminen sopii puhetta korvaavaksi keinoksi silloin, kun kommunikoinnin häiriöihin ei liity kielellisiä vaikeuksia. Paperille kirjoittamisen lisäksi voidaan käyttää kirjaintaulua tai kirjoittamiseen perustuvia laitteita ja sovelluksia.
Piirtäminen on myös usein toimiva keino. Kommunikointikumppani voi havainnollistaa ja esittää vastausvaihtoehtoja käyttäen pikapiirtämistä tai nopeaa piirrosviestintää. Joskus myös sanan alkukirjain tai ensimmäinen tavu riittää antamaan vihjeen.
KUVAT, PIIRTÄMINEN JA ESINEET PAPUNETISSA