Kommunikoinnin apuvälineet
Kommunikoinnin esteitä voidaan lieventää kuntoutuksen lisäksi apuvälineillä. Kommunikoinnin apuvälineet hankitaan ensisijaisesti julkisen terveydenhuollon apuvälinepalveluna. Tieto puhevammaisen ihmisen tarvitsemista apuvälinepalveluista kirjataan kuntoutussuunnitelmaan. Palveluiden lähtökohtana on apuvälineen tarvitsijan ja ammattihenkilön yhdessä toteama tarve.
Apuvälineitä voivat kustantaa myös Kela, sosiaalitoimi, opetustoimi ja vakuutuslaitokset riippuen henkilön iästä tai puhevamman aiheuttajasta. Apuvälinepalvelut ovat maksuttomia.
Kommunikointikansiot, puhelaitteet sekä kommunikointiohjelman sisältävä tietokone tai älypuhelin kuuluvat lääkinnällisen kuntoutuksen kautta myönnettäviin apuvälineisiin.
Apuvälineen valinta edellyttää aina yksilöllistä arviointia, johon osallistuvat asiakas, asiantuntijat ja asiakkaan kannalta keskeiset kommunikointikumppanit ja yhteisöt. Kommunikoinnin apuvälineen soveltuvuuteen vaikuttaa apuvälineen käyttäjän toimintakyky ja kielelliset taidot, kommunikointitarpeet ja -ympäristö sekä välineen ominaisuudet.
Kannettava tietokone, älypuhelin tai tabletti voi toimia puhesynteesin kanssa kommunikointiohjelman tai kirjoittamisen alustana. Lisäksi tarvitaan tarkoituksenmukainen, yksilöity sisältökokonaisuus, jota voidaan päivittää henkilön tarpeiden, toimintakyvyn ja -ympäristön mukaan joustavasti. Keskeistä on myös käyttäjälle toimivimman ohjaintavan löytäminen.
Kommunikoinnin apuvälineen itsenäinen käyttö edellyttää tukea ja apua lähi-ihmisiltä. Siksi myös lähiyhteisön perehdytys välineisiin ja ohjelmiin on tärkeää.
Kommunikoinnin apuvälineistä Papunetissa
Miten apuvälinepalveluita saa? Kommunikoinnin apuvälineiden myöntäminen
Kommunikoinnin apuvälineet ovat osa lääkinnällistä kuntoutusta. Niillä voidaan lisätä merkittävästi puhevammaisen henkilön mahdollisuuksia tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineillä tarkoitetaan välineitä ja laitteita, joilla lisätään ihmisen toimintamahdollisuuksia, itsenäisyyttä ja omatoimisuutta elämän eri alueilla silloin, kun toimintakyky on heikentynyt sairauden, vamman tai kehitysviivästymän vuoksi.
Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluihin kuuluvat apuvälineen tarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto. Vastuu lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä on kunnilla ja sairaanhoitopiireillä. Apuvälineet, niiden sovitus, tarpeellinen uusiminen ja huolto ovat asiakkaalle maksuttomia.
Apuvälinepalveluiden lähtökohtana on apuvälineen tarvitsijan ja ammattihenkilön yhdessä toteama tarve. Tarpeen voi todeta myös lähi-ihminen, kuten omainen tai edunvalvoja. Kommunikoinnin tarpeisiin vaikuttavat puhevammaisen henkilön ikä ja vammaan liittyvät taustatekijät. Esimerkiksi lapsen kommunikointitarpeet ovat toisenlaiset kuin aikuisen, joka on saanut puhevamman sairastuttuaan. Yksilöllinen tarvekuvaus sisältää mm. esimerkkejä tilanteista, joissa asiakkaalla on vaikeuksia ilmaista itseään tai ymmärtää muita.
Sopivan kommunikointikeinon ja oikeiden apuvälineiden löytäminen edellyttää kommunikoinnin arviointia. Apuvälinearvioinnin tavoitteena on löytää asiakkaan tarpeista lähtevä yksilöllinen kommunikointikeino sekä toimivat apuvälineet. Myös erittäin vaikeasti vammaiselle henkilölle on mahdollista löytää keinoja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.
Apuvälinetarpeen ilmetessä suositeltavinta on ottaa yhteys (joko kotipaikkakunnan terveyskeskukseen tai) hoidosta vastaavaan tahoon. Jos asiakkaalla on hoitava tai kuntouttava puheterapeutti, kannattaa asiasta keskustella hänen kanssaan. Kommunikoinnin apuvälinepalveluista tietävät myös muut terveydenhuollon ammattilaiset, esimerkiksi kuntoutusohjaaja tai –suunnittelija, apuvälinekeskuksen vastaava, lääkinnällisestä kuntoutuksesta vastaava lääkäri tai lääkinnällisen kuntoutuksen yksikön henkilökunta. Jos asiakas asuu laitoksessa tai sairaalassa, tulee yhteys ottaa kyseisen tahon puheterapeuttiin tai muuhun terveydenhuollon ammattilaiseen.
Suomessa kommunikoinnin apuvälinearviointeja tekevät puheterapeutit yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa. Vaativammat arvioinnit toteutetaan keskussairaaloiden apuvälineyksiköissä, Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus Tikoteekeissa tai vastaavia palveluita tuottavissa yksiköissä.
Apuvälinepalveluja ohjaavat lait ovat terveydenhuoltolaki, kansanterveyslaki, erikoissairaanhoitolaki ja laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista sekä asetukset lääkinnällisestä kuntoutuksesta ja lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta.
Suomessa toimivista Tikoteekki-verkostoon kuuluvista tietotekniikka- ja kommunikaatioyksiköistä sekä vastaavista erikoissairaanhoidon palveluita tuottavista yksiköistä löytyy lisätietoa Tikoteekki-verkoston sivuilta (www.tikoteekkiverkosto.fi).