Tavoitteena tarvelähtöinen vammaislainsäädäntö

Vammaispalvelulain ja kehitysvammaisten erityishuoltolain yhteensovittaminen uudeksi vammaislaiksi on välttämätöntä, katsoo Kehitysvammaliitto.

Kehitysvammaliitto pitää tärkeänä, että vammaisuutta kuvataan tulevassa lainsäädännössä yksilöllisistä avun ja tuen tarpeista lähtien, ei diagnoosipohjaisena määrittelynä.

Tulevan vammaislain tulee turvata vammaiselle henkilölle välttämättömän avun tai tuen saaminen niissä tavanomaisen elämän tilanteissa ja toiminnoissa, joista hän ei suoriudu ilman toisen henkilön apua. Nykyisessä vammaispalvelulaissa käytetty vaikeavammaisuuden käsite ei sovellu kuvaamaan tuen tarvetta.

Ikääntyvien vammaisten henkilöiden erityispalvelut on jatkossakin turvattava yksilöllisen tarpeen mukaan. Vammaispalveluja alle 75-vuotiaina saaneiden vammaisten henkilöiden tulee olla oikeutettuja aiemmin saamiinsa vammaispalveluihin myös 75 vuotta täytettyään.

Lailla on varmistettava ikääntyvien vammaisten henkilöiden asema siten, että heidän palvelunsa eivät heikkene tai muutu maksullisiksi tietyn ikärajan tultua täyteen.

Kehitysvammaliitto ei hyväksy erityispalvelujen muuttumista maksullisiksi.On kohtuutonta, jos asiakkaat joutuvat siirtymään toimeentulotuen piiriin siksi, että heidän toimeentulonsa ei riitä kattamaan asiakasmaksuja. Vammaiset ihmiset ovat pääsääntöisesti erittäin pienituloisia, eikä heillä ole ollut mahdollisuuksia kartuttaa itselleen ansioihin perustuvaa eläketurvaa.

Säästöjen kohdentamista lukumäärältään marginaaliseen ja haavoittuvassa asemassa olevaan ihmisryhmään ei voi hyväksyä – esimerkiksi kehitysvammaisia 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä arvioidaan olevan noin 2 000.

Hallituksen linjaaman kuntien tehtäväreformin kustannusvaikutusten laskenta on vammaislainsäädännön uudistamisen osalta puutteellinen.Kustannussäästöjä on laskettu yksittäisistä palveluista ottamatta huomioon sitä, millaisia kokonaisvaikutuksia palveluihin ja tukitoimiin kohdistuvilla leikkauksilla on vammaisten ihmisten elämään.

Huomioon ei ole otettu sitä, että uudistettava vammaislaki sisältää vammaisten henkilöiden itsenäistä elämää vahvistavia palveluja, jotka tuovat pitkällä aikavälillä myös kustannussäästöjä, kun asiakkaiden omatoimisuus lisääntyy. Tällaisia palveluja ovat mm. henkilökohtaisen avun uudet toteuttamismuodot, lyhytaikaisen huolenpidon palvelut, valmennuksen ja tuen, päiväaikaisen toiminnan sekä liikkumisen tuen uudenlaiset muodot.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen vaikutukset kehitys- ja puhevammaisten henkilöiden tarvitsemien erityispalvelujen järjestämiseen selviävät vasta sote-uudistuksen edetessä. Vammaislainsäädännön uudistamisen ja sote-uudistuksen valmistelun tuleekin niveltyä saumattomasti toisiinsa.