Sote-uudistus tarvitsee tuekseen laatukriteereitä

Sote-uudistus voi lisätä eri kunnissa asuvien henkilöiden yhdenvertaisuutta, kun laajan väestöpohjan maakunnat ovat yksittäisten kuntien sijasta vastuussa palvelujen järjestämisestä. Käytännössä palvelujen yhdenvertaisuus edellyttää kuitenkin myös entistä monipuolisempien toteutustapojen kehittämistä, mm. kotiin vietäviä asiantuntijapalveluja, etäkonsultaatiota jne. Yhdenvertaisen saatavuuden turvaamiseksi tarvitaan myös valtakunnallisia, ihmisoikeuksiin perustuvia laatukriteereitä, totesi Kehitysvammaliitto lausunnossaan sote- ja maakuntauudistuksesta.

Uudistuksessa on syytä välttää tilannetta, jossa merkittävä osa erikoissairaanhoidon ja erityisten sosiaalipalvelujen tuotannosta keskitetään yhdelle tai joillekin maakunnille, jolloin alueiden asukkaiden eriarvoisuus päinvastoin kasvaa.

Kehitysvammaliiton mielestä myös esteettömyyden ja saavutettavuuden kriteerit tulisi määritellä selkeästi.

Kehitysvammaliitto näkee uhkana, että säästöjä tavoitellaan asiakasmaksuja ja palvelujen saannin kynnystä nostamalla, kun valtio leikkaa maakunnille annettavia resursseja ja jättää maakunnat tekemään kipeät päätökset. Säästöjä tulisi ensisijaisesti hakea toimintaa tehostamalla, ei asiakkaiden palvelutasoa heikentämällä tai asiakasmaksuja nostamalla.

Vammaisten ihmisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet on turvattava uudistuksessa. Maakuntiin tarvitaan maakunnalliset vammaisneuvostot, joissa on vammaisten henkilöiden, heidän omaistensa ja järjestöjen riittävä ja tasapuolinen edustus.

Myönteistä oli, että lakiesityksessä oli huomattu selkokielisen viestinnän merkitys niiden asukkaiden kannalta, joilla ikänsä, puutteellisen kielitaidon tai muun erityisvaikeuden vuoksi on vaikeuksia ymmärtää yleiskieltä.

Kehitysvammaliitto korostaa, että palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamisen tulee olla ensisijainen peruste palvelujen kokoamiseksi suurempiin kokonaisuuksiin. Mikäli kustannusten alentaminen on keskittämisen perusteena, riskinä on, että pienten erityisryhmien, kuten kehitys- ja puhevammaisten ihmisten, tarvitsemien lähipalveluiden kehittäminen kärsii.

Palvelujen järjestämisen mahdollisesta keskittämisestä huolimatta palvelu on toteutettava ensisijaisesti vammaisen henkilön lähiympäristössä. Palvelujen saanti tulee varmistaa yhdenvertaisesti joka puolella maata, tarvittaessa asiakkaiden luokse tuotavina liikkuvina tai jalkautuvina palveluina ja hyvinvointiteknologiaa hyödyntäen.

Mitä kauemmas erilaiset palvelut karkaavat lähiyhteisöistä, sitä enemmän tarvitaan panostusta vammaislainsäädännön mukaiseen liikkumisen tukeen ja kuljetuspalveluihin. Siksi on välttämätöntä kehittää liikkuvia, ihmisten lähelle tuotavia palveluita sekä saavutettavia sähköisiä palveluita. Matkojen tulee jatkossakin säilyä vammaisille henkilöille maksuttomina.

Osaaminen turvattava

Sote-uudistuksessa tulee huolehtia siitä, että vammaisten ihmisten käyttämien palveluiden kokonaisuus muodostuu toimivaksi ja että yleis- ja erityispalveluilla on saumaton yhteys. Yleispalveluissa ei tällä hetkellä ole riittävästi vammaisuuteen liittyvää osaamista. Esimerkiksi kehitys- ja puhevammaisten ihmisten terveydellisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia ei aina tunnisteta, vaan oireita pidetään osana vammaisuutta. Ongelma koskee erityisesti niitä ihmisiä, joiden on vaikea kertoa oireistaan tai elämäntilanteestaan. Siksi maakunnissa tulee kehittää vammaisuuteen liittyvää moniammatillista osaamista yleispalveluissa, kuten perusterveydenhuollossa ja ennaltaehkäisevissä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.

Maakuntiin tulee perustaa kunkin maakunnan palvelurakenteeseen ja alueellisiin tarpeisiin sopivia vammaisalan osaamis- ja tukikeskuksia ja -verkostoja. Näiden muodostamisessa tulee hyödyntää nykyisten erityishuollon toimijoiden monipuolista asiantuntemusta. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan sisältyvät osaamis- ja tukikeskukset ovat vaativaa, erikoistunutta tukea tai hoitoa tarvitsevien vammaisten lasten, nuorten ja heidän perheidensä kannalta tärkeitä. Erityisen avun ja tuen tarpeessa oleville lapsille ja nuorille on osaamis- ja tukikeskusten avulla turvattava myös FASD:iin eli alkoholin aiheuttamien sikiövaurioiden kirjoon liittyvä erityisosaaminen.

Sote-uudistuksen yhteydessä tulee selvittää, mitä alueellisia tarpeita on vaativan tason kehitysvammalääketieteen yksiköiden perustamiselle yliopistosairaaloiden tai maakuntien palvelulaitosten yhteyteen.

Lähtökohtana yksilöllinen palvelusuunnittelu

Edellytyksenä palvelujen saatavuudelle ja oikealle kohdentumiselle on asiakkaan palvelutarpeen huolellinen yksilöllinen arviointi, palvelusuunnittelu ja palveluohjaus.

Valinnanvapauslainsäädännön valmistelu on vielä kesken. Keskeistä on muun muassa sen tarkka määrittely, mikä toimija käyttää julkista valtaa ja miltä osin vammaispalvelut kuuluvat valinnanvapauden piiriin. Lisäksi tulee tarkasti määritellä asiakkaan oikeusturva sekä se, miltä osin maakunnan palvelulaitos tuottaa valinnanvapauden piiriin kuuluvia palveluita silloin, kun vammaisen asiakkaan laaja palvelutarve tai muut erityiset olosuhteet edellyttävät palveluiden yhteensovitusta.

Kehitysvammaliitto muistuttaa, että valinnanvapauden ulkopuolelle rajautuvien palvelujen hankintamenettelyjen on mahdollistettava asiakkaiden osallisuus ja osallistuminen. Palvelujen järjestäjien tulee kiinnittää erityistä huomiota palvelujen hankinnan monipuoliseen osaamiseen sekä siihen, miten palvelujen hankinta vaikuttaa asiakkaan asemaan, palvelujen laatuun ja jatkuvuuteen. Lisäksi on varmistettava vammaispalvelujen hankinnassa tarvittava substanssiosaaminen. Asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia palvelujen hankinnoissa tulee vahvistaa myös ja erityisesti silloin, kun palvelut eivät sisälly valinnanvapausmallin piiriin.

Lue lausunto kokonaisuudessaan (pdf)