Sosiaali- ja terveysalan ammatti- ja erikoisammattitutkintoja ei pidä yhdistellä
Opetushallitus valmistelee sosiaali- ja terveysalaan liittyvien ammatti- ja erikoisammattitutkinnon perusteiden uudistamista. Kehitysvammaliitto antoi asiasta lausunnon.
Kehitysvammaliitto ei puolla esitystä, jossa ehdotetaan yhdistettäviksi mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkinto, terveysalan ammattitutkinto ja vammaisalan ammattitutkinto, joista tulisi sosiaali- ja terveysalan ammattitutkinto.
Emme myöskään kannata immobilisaatiohoidon erikoisammattitutkinnon, kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalvelujen erikoisammattitutkinnon, mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon sekä vanhustyön erikoisammattitutkinnon uudistamista sosiaali- ja terveysalan erikoisammattitutkinnoksi.
Näemme asiassa riskejä vammaisalalla tarvittavan erityisosaamisen säilymiselle. Ammattitutkintojen ja erikoisammattitutkintojen merkitys on siinä, että ne mahdollistavat perustason osaamisen syventämistä asiakasryhmän tarpeiden mukaisesti.
Kehitysvammaliiton näkemyksen mukaan tutkintojen määrän väheneminen voi selkeyttää tutkintojärjestelmää, mutta hyödyt ovat ensisijaisesti hallinnollisia.
Uudistus ei huomioi riittävästi opintoihin hakeutuvien ihmisten ja työnantajien tarpeita, jotka liittyvät erityisosaamisen lisäämiseen ja vahvistamiseen. Tutkintoihin hakeudutaan sosiaali- ja terveysalalla kertyvän työkokemuksen ja sen rinnalla esille nousevien erityisosaamistarpeiden myötä, joita sekä työntekijät että työnantajat tunnistavat.
Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen suorittamisen perimmäinen tavoite on vastata sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävien ihmisten tarpeisiin, joihin tarvitaan asiakasryhmäkohtaista erityisosaamista.
Tutkintojen yhdistäminen voi heikentää niiden tunnettuutta sekä näin heikentää tutkintoihin hakeutumista ja osaamisen tunnistamista. Yhdistettäväksi ehdotettavilla tutkinnoilla on käytännön työelämässä vain vähän yhtäläisyyksiä keskenään. Osaamisaloihin liittyvät nimikkeet katoavat yleisemmän nimikkeen sisälle eikä tutkinnon nimestä voi päätellä, mitä se sisältää.
Riskinä on, että muutosten myötä erilaisiin asiakastarpeisiin liittyvä erityisosaaminen voi kadota, kun alalle ei osata enää hakeutua eikä tutkintoa tunnisteta. Myös työnantajien mahdollisuudet tunnistaa erityisosaamista heikkenevät. Tärkeämpää olisikin kehittää sitä, miten tutkinnon suorittamisella voidaan vahvistaa työntekijän asemaa ja huomioida erityisosaamista tehtäviin liittyvissä osaamisvaatimuksissa.
Mikäli rakenneuudistusta kuitenkin viedään eteenpäin, on olennaista selvittää, miten uudistus vaikuttaa ja vastaa sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävien ihmisten, opintoihin hakeutuvien ja työnantajien tarpeisiin. Mikäli uudistuksen tavoitteena on osaamisen kasvattaminen yhdistämällä osaamista tutkintojen välillä, tulisi selvittää onnistuuko tämä jo nykyisellään. Lisäksi tulisi huomioida aiemmat uudistukset ja niiden toimeenpanoon liittyvät kokemukset kentällä sekä selvittää, miten ne ovat vaikuttaneet opintoihin hakeutumiseen.
Mahdollisessa uudistuksessa tulisi vastata asiakastyöstä nouseviin osaamistarpeisiin, kuten selkokielen osaamisen vahvistamiseen, mistä hyötyisi noin 750 000 selkokieltä ymmärtämiseen tarvitsevaa henkilöä Suomessa.
Lisätietoa:
Toiminnanjohtaja Susanna Hintsala, p. 040 741 6179, tai asiantuntija Susanna Rieppo, p. 050 329 0511