Sitten ruvetaan hommiin!
En onnistunut kirjoittamaan kuulumisia viime viikolla lainkaan, sillä sairastin. Sen jälkeen vietettiin vapaapäivää ja torstaina löysin itseni tyhjästä luokasta, sillä opettaja oli perunut viime tingassa tulonsa. Mietiskelin, että käytännön pyörittämiseen tarvittaisiin yksi henkilö lisää, joka vastaisi kouluviikkojen strukturoinnista sekä käytännön koordinoimisesta ja viestinnästä.
Koulun rehtori Mr. Isak harmitteli sattumusta kanssani, mutta hän saa minut aina nopeasti hyvälle mielelle. Mr. Isak on kuin suoraan sadusta; lämmin, hauska ja huolehtiva isäkarhu, jonka läsnä ollessa olen aina iloinen. Isakille vilkutellen lähdin kävelemään koululta takaisin keskustaan. Matkalla kävi hyvä sattumus, sillä löysin potentiaalisen työharjoittelupaikan opiskelijoille kaupunkipuutarhasta. Ei siis hukkaan heitetty päivä!
Perjantaina päästiin hommiin. Ohjelmana oli käsityöt ja opettaja Mustafa oli suunnitellut ensimmäiseksi työksi korulaatikoiden tekoa. Oppilaista paikalle oli päässyt Ghanima, Safaa ja Rhmadhan. Mustafaa oli mielettömän hienoa seurata hänen alustaessaan opiskelijoille, mitä tulemme tekemään, mitä välineitä tarvitsemme ja minkälaisia työvaiheita on tulossa. Mustafan kyky selittää asiat niin, että kaikki oppilaat ymmärtävät, oli kadehdittavaa. Jokaisen oppilaan kohdalla hän vaihtoi sujuvasti tapaa selittää tai käytti muuta esimerkkiä varmistaen, että kaikki ymmärtävät eri työvaiheet. Hän myös pyysi piirtämään kuvioita pahviin, jotta yksinkertaisella tavalla saa käsitystä opiskelijoiden hahmotuskyvystä.
Ensin opeteltiin mittaamaan viivoittimella oikean kokoiset palat pahvista, jotka leikattiin tarkasti samankokoiseksi. Tämän jälkeen ne liimattiin yhteen. Seuraavaksi opeteltiin kuumaliimapyssyn käyttöä ja jokainen opiskelija harjoitteli laittamaan liimatikun oikein paikalleen. Sitten oli vuorossa vaihe, joka vaati nopeutta. Puisia tikkuja ruvettiin liimaamaan ympäri pahvialustaa. On oltava vikkelä, että liima ei kuivu!
Oli liikuttavaa ja riemastuttavaa viimein nähdä jokaisen opiskelijan työskentelyä käytännössä. Rhmadhan paljastui oikeaksi käsityömestariksi ja muitta mutkitta teki tarkkaa ja nopeaa työtä samalla hiljaa hyräillen. Safaa löysi hienon tavan käyttää heikommin toimivaa kättään tukena laatikkoa liimatessa. Ghaniman cp-vamma aiheuttaa kaiken liikkumisen ja toiminnan äärellä paljon heiluntaa. Pikkutarkka työ vaati häneltä erityistä sinnikkyyttä. Mutta sitä Ghanimalta löytyy. Hitaasti ja päättäväisesti hän sai tikku tikulta työvaiheen loppuun ja oli ylpeä itsestään!
Jokaiselle annettiin aplodit hienosta työstä ja otettiin kuvat. Uuden oppiminen ja itse tekeminen toi selvästi opiskelijoille paljon iloa ja jälleen kerran tuli todetuksi, kuinka taitavia ja pystyväisiä kehitysvammaiset ihmiset ovat. Työtä jatketaan eteenpäin ensi viikolla koristelun parissa.
Mustafaa en voi ylistää tarpeeksi. Hänen fokusoitunut, voimakas läsnäolonsa ja erittäin tarkka taito opastaa työskentelyssä teki minuun suuren vaikutuksen. Kannustava ote, realistinen työmäärä yhdelle kerralle sekä selkeä työsuunnitelma teki työskentelystä mielekästä ja mahdollisti opiskelijoille onnistumisen kokemuksen.
Sain myös itse hyvän käsityksen opiskelijoiden kyvyistä tarkkaan työhön. Ghanimalle mietin käsipainoja, kaurapussin tapaisia, jotka voisi pujottaa ranteisiin tarkan työn äärellä. Se voisi auttaa liikkeen kontrolloimisessa. Taidanpa lähteä katselemaan, löytäisinkö puodin, jossa sellaiset voisi teetättää!
Maija Andersson
Tässä blogissa kirjoittaja kertoo kokemuksiaan Kehitysvammaliiton kehitysyhteistyöhankkeesta Sansibarilla.
Seuraava postaus:
Aiemmat postaukset:
Vastaa