Selkokirja on kirja, selkokirjailija on kirjailija
Tämän tekstin ajatuksen voi kiteyttää yksinkertaiseen toteamukseen: selkokirja on kirja ja selkokirjailija on kirjailija. Selvennetään hieman.
Kun teimme selkokielistä kaunokirjallisuutta käsittelevää tietokirjaamme Sukella selkokirjaan (Opike / Kehitysvammaliitto 2024), kävimme läpi mittavan määrän selkokielisiä kaunokirjoja eri vuosikymmeniltä. Sukella selkokirjaan on kattava esitys siitä, millaista selkokirjallisuutta Suomessa on ilmestynyt ja mitä erityispiirteitä selkokirjoista voidaan erottaa.
Monet kirjastamme nousevat johtopäätökset liittyvät siihen, mikä on selkokirjallisuuden asema ja paikka kaunokirjallisuuden laajassa kentässä. Kirjoitustyön aikana vahvistui käsitys siitä, että selkokielellä saadaan aikaan hyvää ja monipuolista kirjallisuutta, on kysymys sitten suoraan selkokielellä kirjoitetuista kirjoista tai jo olemassa olevista teoksista tehdyistä selkomukautuksista. Sukella selkokirjaan -kirjan lukuisat esimerkit osoittavat, että selkokieli on kirjoissa tunnevoimaista ja elävää.
Eräs eteen tullut kysymys oli, onko selkokirjallisuus oma kirjallisuudenlajinsa. Johtopäätös oli, että muun kirjallisuuden joukossa selkokirjaa voidaan verrata esimerkiksi yleiskielellä, murteella tai muilla kielimuodoilla kirjoitettuihin kirjoihin, onhan selkokieli määritelmänsä mukaan yksi suomen kielen muodoista. Selkokirjallisuus ei siis ole oma kirjallisuudenlajinsa, vaan selkokielellä julkaistaan samoja kirjallisuuden lajeja ja alalajeja eli genrejä kuin yleiskielelläkin, kuten romaaneja, runoja, näytelmiä, fantasiaa, scifiä, kauhua ja komediaa.
Selkokirjalla on samat tehtävät kuin millä tahansa muulla kirjalla. Hyvä selkokirja antaa lukijalle merkittävän ja elämyksellisen lukukokemuksen, vaikka selkokirjassa kirjailijan käyttämää kielen keinovalikoimaa on rajattu. Selkokielellä voidaan kirjoittaa kaikkea sitä kaunokirjallisuutta, mitä muutenkin tehdään. Selkokirjan paikka on olla tasavertaisena muun kirjallisuuden joukossa. Sanalla sanoen: selkokirja on kirja.
Lukija yhdistää
Kielimuodon lisäksi selkokirjoilla on toinen tärkeä yhdistävä tekijä, ja se on lukija. Selkokirjat suunnataan henkilöille, joille muiden kirjojen lukeminen on vaikeaa. Selkokirjoja julkaistaan etenkin siksi, että monet eri ikäryhmiin kuuluvat henkilöt eivät pysty lukemaan muita kirjoja jonkin vamman tai lukemisen rajoitteen vuoksi.
Tarkkoja rajoja selkokirjojen lukijoista ei kuitenkaan ole tarpeen asettaa. Selkokirjoista voidaan ajatella samalla tavalla kuin vaikkapa lasten- ja nuortenkirjoista. Lastenkirjat suunnataan ensisijaisesti lapsilukijoille ja nuortenkirjat nuorille, mutta niitä voi silti lukea kuka tahansa.
Tähän asti lasten ja nuorten heikko lukutaito ei ole ollut ensisijainen selkokirjan tarvitsemisen syy tai perustelu. Lapsista ja nuorista on kuitenkin tullut yhä tärkeämpi selkokirjojen lukijaryhmä, ja esimerkiksi koulujen suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla selkokirjoista on tullut tervetullut lisä opetukseen.
Vaikka selkokirjojen tarve tunnustetaan ja niitä julkaistaan yhä enemmän, ne eivät ole kirjallisuuden valtavirtaa. Selkokirjat eivät yllä samanlaisiin nimike- ja painosmääriin kuin muu kirjallisuus, ja siksi esimerkiksi vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen poistaminen kirjastoilta osuu kipeästi myös selkokirjoihin. Toistaiseksi valtio tukee selkokirjojen julkaisua selkokirjallisuuden valtionavustuksella, joka on elintärkeä selkokirjoille myös jatkossa. Selkokirjojen tarve tuntuu vain lisääntyvän. Selkokirjojen määrän lisääminen tarvetta vastaavaksi ei ilman julkista tukea onnistu.
Selkokirjailijan asema kaipaa parannusta
Selkokirjoja ei synny ilman tekijöitä. Kun selkokirjat nähdään yhdenvertaisina muun kirjallisuuden joukossa, myös selkokirjailija on nähtävä yhdenvertaisena muiden kirjailijoiden joukossa. Kun selkokirja on kirja, selkokirjailija on kirjailija. Edelleen selkeyttämistä kaipaa kuitenkin vaativaa ja luovaa asiantuntijatyötä tekevien selkomukauttajien asema. Rinnastetaanko mukauttaja esimerkiksi kääntäjään vai kirjailijaan?
Selkokirjojen tekijöiden reilu kohtelu ja muun kirjallisuuden kustantamista seuraavat käytännöt tuovat turvaa tekijöille. Selkokirjailijan ja -mukauttajan asema on yhteydessä myös selkokirjan asemaan ja arvostukseen. Siihen vaikuttavat esimerkiksi selkokirjojen tarpeen tiedostaminen, näkyvyys ja kirjojen laatu.
Selkokirjojen tärkeys ja tarve tunnustetaan laajasti. Sen sijaan selkokirjojen näkyvyydessä on paljon tekemistä. Näkyvyyttä parantaisi huomattavasti se, että selkokirjat nousisivat kirjalliseen keskusteluun, niistä puhuttaisiin ja kirjoitettaisiin, niiden aiheet monipuolistuisivat ja käyttötarkoitukset kasvaisivat. Arvostukseen on suorassa yhteydessä myös selkokirjojen laatu. Laadukkaita kirjoja arvostetaan, ovat ne sitten selkokirjoja tai muita.
Ari Sainio
arisainio(at)hotmail.com
Ella Airaksinen
ella.airaksinen(at)kvl.fi
Ella Airaksinen ja Ari Sainio: Sukella selkokirjaan (Opike / Kehitysvammaliitto 2024)