Pitkä tauko ilman terapiaa heikentää toimintakykyä
Moni on ollut ilman tarvitsemaansa terapiaa koronarajoitusten vuoksi jo pitkään eikä helpotusta kaikkien osalta näy, vaikka Kelan ohjeiden mukaan kasvokkaista kuntoutusta voidaan jatkaa kesäkuun alusta alkaen. Esimerkiksi lapsille terapiatapaamisia on ennen tarjottu koulupäivän aikana, mutta nyt moniin kouluihin ei päästetä muita kuin oppilaat ja koulun henkilökunta.
Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen toteuttamisessa on suuria alueellisia eroja: osassa varhaiskasvatusyksiköitä ja kouluja sallitaan terapeuttien tulo yksiköihin huomioiden hygieniaohjeet, osassa yksiköitä on ehdoton kielto päällä.
Asiakkaat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Osa ei saa terapiaa ollenkaan. Joissakin perheissä tilanne on johtanut siihen, että kotona käy jopa neljä eri terapeuttia, mikä vaikuttaa oleellisesti perhe-elämään, jaksamiseen sekä vanhempien mahdollisuuksiin tehdä ansiotyötä.
Lähikuntoutuksen jatkaminen pohdituttaa muutenkin: missä kaikkialla kuntoutusta voi toteuttaa ja sallivatko eri toimijat ja toiminnot sen toimitiloissaan ja millä aikataululla. Terapeuttien pääsyä asumisyksiköihin edelleen kielletään.
Olisi kuitenkin tärkeää, että terapeuttien ja esimerkiksi henkilökohtaisten avustajien vierailut tehdään mahdollisiksi, kehitysvamma-alan järjestöt katsovat. Tämä edellyttää tahtotilaa ja valmiutta yhteistyössä miettiä keinoja tapaamisten järjestämiseen turvallisesti – esimerkiksi ulkoilun merkeissä.
Kesän aikana koronakevään kokemukset ja eristäytyminen voivat korostua ja näkyä henkisen ja fyysisen voinnin heikkenemisenä. Lääkäri- ja kuntoutuskäyntejä on lykätty ja muita hyvinvointia ja toimintakykyä ylläpitäviä asioita ei ole pystytty tekemään. Hoitovelkaa on purettava ennaltaehkäisevästi, jottei syksyllä ole edessä romahdus.
Oikeus mielekkääseen toimintaan
Läheskään kaikki asuinyksiköt eivät järjestä päiviin mielekästä tekemistä, jolloin asiakkaat turhautuvat. Myöskään yksin asuvien näkökulmasta elämässä ei ole sisältöä, kun ei pääse harrastuksiin, terapioihin tai työtoimintaan.
Toiminnan puutteen myötä asumisyksiköiden koetaan muistuttavan lähinnä säilöntäpaikkoja. Läheisiltä tulee myös viestejä, että heidän on painostettu ottamaan aikuiset lapsensa kotiin, koska palveluntuottaja ei pysty järjestämään mielekästä tekemistä asiakkaan tarpeen mukaan.
Kunnan asumisyksiköihin on siirretty henkilökuntaa päivä- ja työtoiminnasta, jolloin niissä on pystytty järjestämään enemmän toimintaa kuin yksityisten palveluntuottajien yksiköissä. Toimintaa tulisi kuitenkin olla tarjolla palveluntuottajasta riippumatta.
Osa työ- ja päivätoiminnasta avautuu kesäkuussa, mutta paikoitellen päivätoimintaa ei avata ennen elokuuta. Perheille on raskasta, että heidän on pakko selviytyä omin voimin koko kesän läpi.
Liikkumisen mahdollistamiseen kaivataan tukea
Liikkumisvapauden lainvastainen rajoittaminen näyttää hieman vähentyneen sen jälkeen, kun asia on ollut esillä julkisuudessa. Asumisyksiköiden käytännöt ovat kuitenkin edelleen keskenään erilaisia. Asumisyksiköt tarvitsevat tietoa ja tukea turvallisten tapaamiskäytäntöjen kehittämiseen.
Asumisyksiköiden työntekijöitä askarruttaa, miten tulisi järjestää asuminen sellaisessa tilanteessa, kun asiakas palaa ryhmäkotiin, jossa hän jakaa olohuoneen ja esimerkiksi eteisen muiden asiakkaiden kanssa. Miten taataan muiden asukkaiden turvallisuus, kun asiakasta ei voida asettaa karanteeniin omaan huoneeseen tartuntalain mukaisella tavalla?
Henkilökunta kokee ahdistusta asiakkaiden puolesta vierailukiellon takia. He kokevat, että heidän on mahdollistettava asiakkaiden ja läheisten turvalliset tapaamiset tai kotivierailut ja kaipaavat tähän ohjeita.
Selkokieliset ohjeet tarpeen
Rajoitusten purkaminen johtaa tilanteisiin, joissa ihmisten täytyy omaksua uusia, tarkkoja ohjeita. Esimerkiksi työ- ja toimintakeskusten avautuminen kesäkuussa nostaa esiin selkokielen tarpeen, kun kehitysvammaisia ja muita tukea tarvitsevia ihmisiä ohjeistetaan monista käytännön asioista: esimerkiksi turvaväleistä, porrastetuista ateria-ajoista ja henkilökohtaisista työskentelyvälineistä.
On tärkeä varmistaa, että kaikki saavat tietoa heille sopivalla tavalla joko kirjallisesti tai suullisesti, jotta ohjeita on mahdollista turvallisesti noudattaa.
Kehitysvamma-alan järjestöt Kehitysvammaliitto, Tukiliitto, FDUV, Autismiliitto ja Vammaisperheyhdistys Jaatinen kokoavat ja välittävät valtioneuvostolle viikoittain tietoa kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä tilanteesta koronapandemian poikkeusoloissa.
Lisätietoa:
Susanna Hintsala, johtaja, Kehitysvammaliitto, susanna.hintsala(at)kvl.fi, p. 040 741 6179