Heikko suoja uhkaa altistaa vammaiset lapset hyväksikäytölle

Näin uutisoi lehdistötiedotteessaan EU:n perusoikeusvirasto (FRA) joulukuussa 2015 juuri ennen kansainvälistä vammaisten päivää. FRA julkaisi tuolloin uusimman raporttinsa Violence against children with disabilities: legislation, policies and programmes in the European Union (vammaisiin lapsiin kohdistuva väkivalta: lainsäädäntö, toimintalinjat ja ohjelmat Euroopan unionissa), jossa tarkastellaan vammaisiin lapsiin kohdistuvan väkivallan muotoja, syitä ja olosuhteita sekä ehdotetaan toimia sen torjumiseksi.

Raportin mukaan vammaisiin lapsiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta ei ole saatavilla virallisia lukuja, mutta raportissa nostetaan esille väkivallan kohteeksi joutumiselle altistavia tekijöitä, kuten näiden lasten eristyneisyys, leimautuminen sekä riippuvuus hoidosta ja tuesta.

Osa lukijoista varmaan pitää jo tuttuna tietoa, että vammaisilla tytöillä ja pojilla on muita lapsia suurempi riski joutua fyysisen ja seksuaalisen väkivallan tai laiminlyönnin uhriksi. Raportissa nousee oleelliseksi kuitenkin se näkemys, että vammaisilla lapsilla on myös todennäköisemmin muita lapsia heikompi suoja, sillä he saattavat pudota yleisen lastensuojelun ja vammaisten suojelun välisiin aukkoihin.

Ilmiö on meilläkin tuttu tilanteissa, joissa esimerkiksi kehitysvammainen lapsi (ja perhe siinä mukana) on joutunut ”pallottelun” kohteeksi: lastensuojelun tarve on ollut ilmeinen, mutta lapsen saaman tuen ja palvelujen on katsottu kuuluvan kehitysvammahuollolle ja perheen (vanhemmat ja sisarukset) saaman tuen lastensuojelulle.

Lapsi on kuitenkin aina kokonainen ihminen, eikä voi olettaa, että jompikumpi –lastensuojelu tai kehitysvammahuolto – yksin voisi lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla tukea ja auttaa lasta ja hänen perhettään. Oleellista olisikin osaamisen ja tuen tarkoituksenmukainen yhdistäminen kehitysvammaisen lapsen edun toteutumiseksi.

FRA painottaa raportissaan, että kansallisissa lastensuojelujärjestelmissä sekä asiaa koskevassa politiikassa ja toimenpiteissä tulee kiinnittää erityistä huomiota vammaisiin lapsiin ja varmistaa, että he voivat osallistua täysipainoisesti yhteiskuntaan ja elää ilman väkivallan uhkaa.

Raportissa kerrotaan myös, miten EU ja sen jäsenvaltiot voisivat parantaa vammaisten lasten suojaa:

• Kokonaisvaltainen lähestymistapa lastensuojeluun: lastensuojelupalvelujen tarjoama tuki vammaisille lapsille ja heidän perheilleen kattavasti kaikilla lapsen elämänalueilla.
• Eristyneisyyden ja syrjinnän torjuminen: varmistetaan osallistava koulutus ja toimitaan tehokkaammin ennakkoluulojen poistamiseksi ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi.
• Vahva ja koordinoitu tuki: tarvitaan asianmukaisia koordinointimekanismeja, joilla eri alojen, kuten terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen, koulutuksen, oikeuslaitoksen ja uhrien tukipalvelujen ammattilaisten toiminta voidaan liittää yhteen.
• Lapsikeskeisen ennaltaehkäisyn ja lasten osallistamisen edistäminen: on huolehdittava siitä, että vammaiset lapset ja nuoret ovat suoraan tai edustuksellisesti mukana, kun väkivallan torjuntaa koskevia lakeja ja lakien muita toimenpiteitä suunnitellaan, pannaan täytäntöön ja valvotaan.

Raportti on luettavissa:
http://fra.europa.eu/en/press-release/2015/protection-gaps-risk-exposing-children-disabilities-abuse

Erja Pietiläinen
Erityisasiantuntija
Kehitysvammaliitto