Eutanasian laillistamisen sijaan tarvitaan yhdenvertaista ja saavutettavaa saattohoitoa

Kehitysvammaliitto ei kannata eutanasian laillistamista. Eutanasian ja avustetun kuoleman laillistamista vaativa kansalaisaloite on tällä hetkellä odottamassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyä. Kehitysvammaliitto ei väheksy yksilön itsemääräämisoikeutta ja halua kuolla arvokkaasti, mutta eutanasian laillistaminen nostaa esiin kysymyksiä, joita ei voida käsitellä pelkästään yksilötasolla.

Eutanasian yhteiskunnallisia vaikutuksia on tarpeen tarkastella erityisesti hoidon priorisoinnin, resurssien riittävyyden ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten näkökulmasta.

Hoidon rajaukset ja priorisointi – onko Suomi valmis eutanasiaan?

Kehitysvammaliiton mielestä eutanasiaa ei pitäisi laillistaa nykytilanteessa, jossa resurssit eivät riitä takaamaan laadukasta terveydenhoitoa, palveluita, palliatiivista hoitoa ja sen loppuvaiheeseen sisältyvää saattohoitoa kaikille niitä tarvitseville.

Suomessa käydään jatkuvasti keskustelua terveydenhuollon resurssien rajallisuudesta ja hoidon priorisoinnista. Vaikeasti vammaiset ihmiset ja heidän läheisensä ovat joutuneet tilanteisiin, joissa elintärkeää hoitoa ei ole tarjottu sairauden hoidossa hoidonrajauspäätösten vuoksi. Tällaisessa toimintaympäristössä eutanasian laillistaminen voi lisätä eriarvoisuutta ja pelkoa siitä, että hoidon sijasta tarjotaan eutanasiaa.

Riskit vammaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksille

Eutanasia-aloitteessa viitataan elämään, josta puuttuu ”arvokkuus ja mielekkyys”. On vaarana, että yhä laajemmin kytketään ihmiselämän arvokkuus ja mielekkyys toimintakykyyn ja riippumattomuuteen muiden ihmisten avusta ja tuesta. Tällä on vaikutusta siihen, miten vammaisuuteen suhtaudutaan yhteiskunnassa, sekä vammaisten ihmisten omaan käsitykseen elämänsä arvosta. Ihmisten huolet ja kokemukset arvottomuudesta tai taakaksi joutumisesta voivat johtua yhteiskunnan asenteista ja riittämättömistä tukipalveluista. Eutanasia ei ole ratkaisu ongelmiin, jotka johtuvat näistä asenteista ja puuttuvista resursseista.

Eutanasian puolustajat korostavat tiukkoja rajauksia siihen, millä perusteilla ja kenelle eutanasia sallitaan. Kokemukset muista maista osoittavat, että rajaukset voivat muuttua ajan myötä. Missä kulkee raja ja mitkä tahot sen määrittelevät? Esimerkiksi Kanadassa vuonna 2016 säädettyä lakia on jo väljennetty niin, että eutanasia ja avusteinen kuolema ei enää vaadi kuolemaan johtavaa sairautta, vaan riittää, että sairaus on parantumaton. Vuonna 2027 astuu voimaan lisäys, joka mahdollistaa eutanasian myös psyykkisesti sairaille ihmisille. Nämä muutokset aiheuttavat suurta huolta isossa joukossa vammaisjärjestöjä, jotka vaativat lisäysten poistamista. Belgia ja Alankomaat sallivat eutanasian myös lapsille.

Oikea ratkaisu on saattohoidon kehittäminen

Palliatiivisella hoidolla lievitetään parantumattomasti sairaan ihmisen oireita sekä vaalitaan henkilön ja hänen läheistensä elämänlaatua. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa ja tarkoittaa kuolevan potilaan hoitoa viimeisten elinviikkojen tai -päivien aikana. Saattohoidon kehittäminen Suomessa on edelleen kesken. Monilla alueilla laadukas saattohoito on vaikeasti saavutettavissa.

Kehitysvammaliitto korostaa, että eettisesti ja yhteiskunnallisesti kestävä ratkaisu on palliatiivisen hoidon yhdenvertaisuuden lisääminen ja hoidon loppuvaiheeseen kuuluvan saattohoidon ja sen saatavuuden kehittäminen vastaamaan myös vammaisten ihmisten tarpeita.

Tämä edellyttää:

1. Lainsäädäntöä saattohoidosta: Suomessa ei vielä ole lakia saattohoidosta, vaikka edellisen eutanasia-aloitteen seurauksena tehty työryhmän raportti suositteli tätä. Olisi ristiriitaista säätää eutanasiasta lailla, kun saattohoitoa ei ole määritelty lainsäädännössä.
2. Riittäviä resursseja: Parantumattomasti sairaan ja kuolevan ihmisen hoitamiseen ja hänen läheistensä tukemiseen tarvitaan ihmisiä ja osaamista. Hyvinvointialueiden on taattava henkilöstö ja turvattava osaaminen, joilla varmistetaan yhdenvertainen ja laadukas saattohoito kaikille.
3. Osaamisen kehittämistä: Osaamisen lisäämisessä tulee kiinnittää huomiota henkilön kohtaamiseen tilanteissa, joissa henkilö ei kommunikoi puheella tai hän tarvitsee tukea ymmärtämiseen. Erityishuomiota voivat vaatia esimerkiksi puhetta korvaavat kommunikaatiotavat, kommunikaatiota tukevat apuvälineet sekä henkilön mielipiteen selvittäminen ja päätöksenteon tukeminen.

Keskustelu eutanasiasta on tärkeää, mutta sitä ei voida käydä irrallaan sen yhteiskunnallisista vaikutuksista. On varmistettava, että jokaisen ihmisen oikeus elämään ja laadukkaaseen hoitoon säilyy, eikä kukaan joudu tekemään päätöstä eutanasian puolesta siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Kehitysvammaliitto kehottaa päättäjiä keskittymään ratkaisuihin, jotka edistävät jokaisen oikeutta ihmisarvoiseen elämään ja laadukkaaseen loppuelämän hoitoon.

Espoossa 21.1.2025

Kehitysvammaliitto ry

Susanna Hintsala, toiminnanjohtaja p. 040 741 6179

Susanna Rieppo, vaikuttamistoiminnan asiantuntija p. 050 329 0511

Mira Vihmo, suunnittelija p. 040 451 7531