Eläkkeelle omien toiveiden mukaan vai palvelujärjestelmän ehdoilla?
Kehitysvammaiset ihmiset ovat Suomessa keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa, kun tarkastellaan vanhuuden eläkkeelle siirtymistä. Riippuu pitkälti palveluntuottajan ja -tilaajan käytännöistä, otetaanko yksilölliset toiveet huomioon vai ei. Tätä aihetta ovat tutkineet Sirpa Granö, Sonja Miettinen, Elisa Tiilikainen ja Elina Kontu tuoreessa tutkimuksessaan, joka on julkaistu Scandinavian Journal of Disability Research -lehdessä.
Työntekijäkyselyssä ilmeni, että vanhuuden eläkkeelle siirtymisessä noudatetaan kahta toisilleen vastakkaista toimintamallia. Toinen pohjaa yksilökeskeisen suunnittelun periaatteisiin ja toinen tapahtuu systeemilähtöisesti. Palvelujärjestelmä saattaa noudattaa kategorisesti ikärajaa, esimerkiksi 60 vuotta, jolloin työ- ja päivätoiminta loppuu.
”Kronologinen ikä on kuitenkin tosi huono mittari kehitysvammaisten ihmisten kohdalla. Osalla ikääntyminen alkaa jo 40 ikävuoden tienoilla, toisilla työkykyä voi hyvinkin olla vielä 70-vuotiaana”, väitöskirjatutkija Sirpa Granö sanoo.
Ihminen voi pahimmillaan jäädä vaille mitään aktiviteetteja ja sosiaalista elämää, kun ne häviävät hänen elämästään työ- tai päivätoiminnan loppuessa.
Joissakin paikoissa työ- tai päivätoiminta ei lopu koskaan, vaan ihmistä kuljetetaan ryhmän mukana toimintakeskukseen kysymättä, onko se hänelle enää mielekästä toimintaa.
”Ikuisen päivätoiminnan mallissa ohitetaan vanhuus merkityksellisenä elämänkulun vaiheena ja siirtymänä. Ei ajatella, että sitä pitäisi suunnitella tai että se on erityinen elämänvaihe. Niin sanottu kolmas ikä jää kehitysvammaisen ihmisen elämässä tunnistamatta”, Sirpa Granö toteaa.
Yksilökeskeisessä menettelyssä toteutetaan kehitysvammaisen henkilön omia toiveita – aloite eläkkeelle jäämisestä voi tulla häneltä itseltään, jos hän esimerkiksi tuntee itsensä kovin väsyneeksi tai toimintakyky laskee riippumatta iästä. Tällöin huolehditaan myös siitä, millaisia toimintakykyä ylläpitäviä aktiviteetteja ja sosiaalista elämää hän toivoo sen jälkeen, kun lopettaa käymästä päivä- tai työtoiminnassa.
Työ- ja päivätoiminnan päättymistä on hyvä suunnitella yhdessä etukäteen, samoin kuin muitakin elämän siirtymävaiheita. Tällöin toimintakyvyn äkillinenkään heikkeneminen ei estä kehitysvammaisen henkilön omien toiveiden mukaan toimimista. Etukäteissuunnittelu voi vähentää myös työntekijöiden hämmennystä ja ristiriitoja siirtymävaiheessa.
Lisätietoja:
va. tutkimuspäällikkö Sonja Miettinen, Kehitysvammaliitto, p. 050 365 9153
väitöskirjatutkija Sirpa Granö, p. 044 577 0020