Kehitysvammaliitto logo – Linkki etusivulle

Heräsin kurjiin tunteisiin.  Harmittelin mielessäni perheemme ongelmaa löytää uutta kotia. Tällaisissa kurjissa fiiliksissä pahinta olisi törmätä ihmiseen, joka kehottaisi minua ajattelemaan positiivisesti tai katsomaan ongelmaa monesta näkökulmasta. Se takuulla vain nostaisi ketutuskäyrääni huimiin lukemiin.

Kun olen ärtynyt tai vihainen, tarvitsen ihmisen joka kuuntelee, ei selittele, vaan myötäilee minua ja on hetken minun kanssani samalla puolella, ei välttämättä samaa mieltä. Se lauhduttaa pahimmankin vihaisuuden järkeviin mittoihin ja sen jälkeen ajatus alkaa järjestellä harmia uudelleen. Tässä tärkeintä on oikea ajoitus.

Kehuminenkin ärsyttää joskus.  Positiivisen psykologian oppikirjat opettavat kehumaan täsmällisesti. Kun kehu on aito ja osuva, sillä on huikeat mahdollisuudet vaikuttaa erittäin myönteisesti henkilön persoonaan. Ja päinvastaisessa tilanteessa kehusta nousee vain kiukku. Itsekin olen sortunut kehumaan tilanteissa, joissa oikeasti olen kerjännyt tunnustusta tai pyrkinyt saamaan toisen tekemään asian haluamallani tavalla.

Joskus positiivisuus voi opettaa meitä kieltämään ikävät tunteet.  Kurjat tunteet tuovat niin pahan olon, että syntyy halu sulkea ne kokonaan pois. Se harvoin johtaa ongelmien voittamiseen, vaan useimmin ne tulevat jossain muualla esiin ja kasautuessaan vain pahenevat.

Mielestäni positiivisen näkökulman suurin mahti on luottamuksessa. Sitä ei tulisi missään tilanteessa romuttaa. Luottamuksen ylläpitäminen on toivon ylläpitämistä; ongelmienkin kohdalla huomion kohdistaminen mahdollisuuksiin ongelmien sijasta tuo toivoa. Luottamusta murtaa ongelman liittäminen omaan tai toisen persoonaan.  On vaikea uskoa parempaan, jos omakuva on luuserin. Eräs tuntemani henkilö sanoi, että hänen elämänsä on ollut kulkemista kriisistä kriisiin. Jos vaihtaa näkökulmaa, se on ollut myös kulkemista selviytymisestä selviytymiseen.

Niina Sillanpää
Kouluttaja
Kehitysvammaliitto