Voimakas video

Alkuvuodesta koulutin erään kehitysvammapalveluja tuottavan yhteisön tiimiä. Kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä parissa työskentelevät ammattilaiset toivoivat koulutusta, jossa syvennymme voimavaralähtöisiin ja videopohjaisiin työskentelytapoihin sekä niiden käyttömahdollisuuksiin vuorovaikutuksen tukemisessa.

Koulutuskokonaisuuteen sisältyi luentoja, keskusteluja, välitehtävä sekä työntekijöiden videopohjaista konsultaatiota. Välitehtävänään jokainen osallistuja videoi vuorovaikutushetken asiakastyöstään ja valitsi kuvaamaltaan videolta onnistuneen otoksen antamieni ohjeiden mukaan. Koulutuspäivässä havainnoimme video-otoksia ja keskustelimme niiden pohjalta vuorovaikutuksesta.

Erityisesti yksi video ja sen pohjalta käymämme keskustelu herätti minussa ajatuksia. Videolla näin hymyilevän työntekijän keskustelevan rennon oloisten, omia ajatuksiaan kertovien vanhempien kanssa siitä, minkälaisia edistysaskelia perheen teini-ikäinen, vaikeasti kehitysvammainen poika on ottanut viime aikoina. Vanhemmat iloitsivat havainnoistaan ja ideoivat, miten poika voi kotitilanteissa hyödyntää oppimaansa.

Työntekijän ja vanhempien keskustelua viritti video, joka oli kuvattu pojan ja työntekijän vuorovaikutushetkestä. Keskustelijoiden katse viivähti useasti tietokoneen näytöllä näkyvässä kuvassa, jossa poika viesti ilmeillään, eleillään ja olemuksellaan kiinnostusta yhdessäoloon.

Työntekijät kertoivat tunteneensa perheen vuosia ja käyneensä vanhempien kanssa lukuisia neuvotteluja. Yleensä paikalla on heidän mukaansa ollut hiljainen, omissa ajatuksissaan oleva isä, vakava, lyhytsanainen äiti ja paljon äänessä oleva työntekijä. Pohdimme työntekijöiden kanssa, mikä tilanteessa oli muuttunut, mitkä seikat olivat edistäneet muutosta ja miten työntekijät voisivat kehittää työtapojaan yhä edelleen.

Video on tutkitusti vaikuttava väline

Tutkimukset ovat viime vuosina osoittaneet, että videokuvaan ja reflektiiviseen keskusteluun perustuvat menetelmät vaikuttavat myönteisesti ja pysyvästi ohjattavien hyvinvointiin ja ovat kustannustehokkaita. Englannissa videokuvaan ja reflektiiviseen keskusteluun perustuva VIG-menetelmä (Video Interaction Guidance) mainitaankin nykyisin varhaisen sosiaalisen vuorovaikutuksen hoitosuosituksissa (NICE Guidelines Social and emotional wellbeing, early years).

VIG-menetelmää käytetään myös Suomessa erityisesti perhetyössä. Meillä sen koulutuksesta vastaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Samanlaisia myönteisiä vaikutuksia on saavutettu OIVA-vuorovaikutusmallilla, joka on kehitetty Tikoteekissa erityisesti puhevammaisten ihmisten tarpeisiin.

Mikä videopohjaisessa ohjauksessa sitten vaikuttaa? Video itsessään on vain kuvia näytöllä. Olennaista on, millaisia hetkiä videolta tarkastellaan, millaisilla tavoilla ohjaaja ja ohjattava keskustelevat kuvasta sekä millainen käsitys ohjattavalle muodostuu omista voimavaroistaan ja osaamisestaan.

Vaikuttavassa ohjauksessa videolta tarkastellaan onnistunutta tilannetta ja tavoiteltavaa toimintaa. Kuva näyttää konkreettisesti, mitä taitoja ihmisellä on, jolloin hänen käsityksensä omasta osaamisestaan vahvistuu. Osaava ohjaaja luo keskusteluun myönteisen, vastaanottavaisen ja ohjattavaa kunnioittavan tilan. Keskustelua leimaa aito vastavuoroisuus ja yhteistyö, jossa molemmat osapuolet kertovat ajatuksiaan ja tunteitaan sekä vaikuttavat keskustelun kulkuun. Ohjaaja huolehtii siitä, että ohjattava tulee kuulluksi ja että keskustelun sävy on optimistinen sekä tulevaisuuteen ja arjen vuorovaikutustekoihin suuntautuva.

Video on voimakas väline, joka lisää oikein käytettynä ihmisten luottamusta itseensä ja omiin vahvuuksiinsa. Toisaalta on syytä muistaa, että jos välinettä käyttää taitamattomasti, myös haittavaikutukset voivat olla suuria.

Ennen kuin videon ottaa käyttöön, on sekä kokeneen ohjaajan että aloittelijan syytä pysähtyä miettimään omia työtapojaan ja sitä että toiminta on eettisesti kestävällä pohjalla. Omatoimisen työn reflektoinnin lisäksi kannattaa osallistua aiheeseen liittyviin koulutuksiin ja työnohjaukseen.

Kaisa Martikainen
erityisasiantuntija
Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus Tikoteekki
Kehitysvammaliitto