Kehitysvammaliitto vastustaa vammaispalvelulain lykkäämistä – huoli lapsista ja lapsiperheistä

Hallituksen esitys vammaispalvelulain lykkäämisestä on tehty kiireellä ja se on vaikutusarvioinneiltaan puutteellinen. Lain lykkäämisen haittoja vammaisille ihmisille ja heidän perheilleen ei ole käsitelty perusoikeuksien näkökulmasta. Lain voimaantulon lykkääminen vähentää vammaisten ihmisten ja heidän perheidensä luottamusta järjestelmää kohtaan.

Kehitysvammaliitto antoi kirjallisen lausunnon sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä lykätä vammaispalvelulain voimaantuloa vuoden 2025 alkuun.

Kehitysvammaliiton mukaan vammaispalvelulain siirtämisen vaikutuksia vammaisille ihmisille ja heidän perheilleen ei ole hallituksen esityksessä arvioitu riittävän tarkasti. Osittain arviointi puuttuu kokonaan – esimerkiksi lapsille ja lapsiperheille koituvien vaikutusten arviointi puuttuu.

Erityisen haitallista lain lykkääminen on niille vammaisille väliinputoajille, jotka eivät tällä hetkellä saa tarpeidensa mukaisia vammaispalveluja. Heitä ovat esimerkiksi vammaiset lapset ja nuoret, joilla ei ole vielä diagnoosia, useat autismi- ja neurokirjon ihmiset sekä ihmiset, joilla on etenevään sairauteen, aivovammaan tai aivoverenkiertohäiriöön liittyvä kommunikoinnin häiriö.

Voimassa oleva vammaispalvelulainsäädäntö on vanhentunut ja osittain puutteellinen, eikä täytä täysin perustuslain tai YK:n vammaissopimuksen vaatimuksia, minkä hallituskin tunnustaa. Väliaikaisena ratkaisuna se käynnistää määräaikaisen ohjelman, jossa panostetaan lasten ja nuorten neuropsykologisten häiriöiden kuntoutukseen ja kuntoutuspalveluihin Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen kautta.

Kehitysvammaliitto näkee, että lisärahoituksen varaaminen on myönteinen asia, mutta varattu määräaikainen rahoitus ei korvaa tulevan vammaispalvelulain sisältämiä parannuksia vammaisten ihmisten ja heidän perheidensä asemaan. Esimerkiksi osa vammaisista lapsista ja heidän perheistään joutuisi siis edelleen odottamaan tarpeenmukaisten palvelujen piiriin pääsyä 1.1.2025 asti. Palvelujen odottaminen on kohtuutonta, lisää perheen uupumusta ja johtaa yleensä raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarpeeseen.

Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palvelujen turvaaminen on perusoikeuskysymys

Kehitysvammaliitto katsoo, että taloudellisia tekijöitä ei voida pitää riittävinä perusteina vammaispalvelulain lykkäämiselle, sillä kyse on perusoikeuksista. Esimerkiksi TSS-komitea korostaa, että haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä pitää suojella vaikeinakin aikoina, kuten taloudellisen taantuman aikana tai muiden vastaavien tekijöiden vuoksi.

Palvelujen rakennelinjauksilla voitaisiin vaikuttaa kustannuksiin enemmän kuin vammaispalvelulain lykkäämisellä. Esimerkiksi asumisessa laitostyyppisen asumisen sijaan tulisi panostaa enemmän yksilöllisiin asumisratkaisuihin. Palveluja on suurelta osin järjestetty ”kriisivetoisesti” ja kustannuksiltaan kalliisti, eikä ennaltaehkäisevästi ja ennakoivasti.

Ennaltaehkäisevä ja varhainen tuki tulee nähdä sosiaalisena investointina, joka lisää ihmisten hyvinvointia ja säästää yhteiskunnan varoja. Palvelujen puute ja viivästyminen johtaa raskaampien ja kalliimpien erityistason palveluiden, kuten lastensuojelun ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon tarpeen kasvuun. Tuen ja palvelujen puute voi johtaa myös kouluakäymättömyyteen ja myöhemmin syrjäytymiseen, ja se tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Sosiaalinen toimintarajoite välttämätöntä säilyttää soveltamisalassa

Vammaispalvelulain voimaantuloajankohdan siirtämisen tavoitteena on varata aikaa soveltamisalaa koskevien säännösmuutosten valmistelulle sekä vaikutusten arvioinnille.
Kehitysvammaliiton mielestä lain soveltamisala on riittävän selkeä ja soveltamisalan oikeaa tulkintaa esimerkiksi vanhuspalvelulain ja vammaispalvelulain välillä voidaan vielä kirkastaa ministeriön antamalla ohjauksella.

Sosiaalinen toimintarajoite on välttämätöntä säilyttää soveltamisalassa, jotta myös erityisesti lievemmin kehitysvammaiset ja autismi- ja neurokirjon ihmiset pääsevät vammaispalvelujen piiriin, silloin kun he vammaispalvelulain mukaisia palveluja välttämättä tarvitsevat. Sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet eivät ole aina näkyviä ja niiden vaikutus esim. arjessa selviämiseen ja ihmissuhteisiin on vaikeammin tunnistettavissa. Sosiaalisen toimintakyvyn huomiointi soveltamisalassa vähentää nykyisin yleistä väliinputoamista ja raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarvetta sekä työelämästä syrjäytymistä.

Lue lausunto kokonaisuudessaan (pdf):

Kehitysvammaliitto_Vammaispalvelulain lykkääminen kirjallinen kuuleminen_15.9.2023