Voiko selkokieltä puhua? Millaista on selkokielinen vuorovaikutus?
Leealaura Leskelän väitöskirjan aiheena on selkokieli puheessa ja vuorovaikutuksessa kehitysvammaisten osallistujien ja kehitysvamma-alan ammattilaisten välisissä keskusteluissa.
Selkokieltä on tutkittu pääosin kirjoitettuna kielimuotona, jonka tarkoitus on auttaa lukijoita, joilla on kielellisiä vaikeuksia. Helsingin yliopistossa 13.12.2022 tarkistetussa väitöskirjassa selkokieltä tarkastellaan puheen ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tämä on uutta niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
Leealaura Leskelän kielitieteen alan tutkimuksessa Selkopuhetta! Puhuttu selkokieli kehitysvammaisten henkilöiden ja ammattilaisten vuorovaikutuksessa analysoidaan selkokielen käyttöä kehitysvammaisten osallistujien ja kehitysvamma-alan ammattilaisten välisissä keskusteluissa. Näissä tilanteissa osallistujia voi kutsua kielellisiltä taidoiltaan eriparisiksi: kehitysvammaisella osallistujalla on kielellis-kognitiivisia haasteita ja kielellisen tuen tarvetta, ammattilaisilla taas on tavanomaiset, äidinkielellään toimivan aikuisen kielenkäyttäjän taidot.
Kielellisten taitojen epäsymmetria haastaa usein osallistujien yhteistyön vuorovaikutuksessa ja saa heidät etsimään keinoja ratkaista epäsymmetrian mukanaan tuomia erityiskysymyksiä. Kehitysvamma-alan ammattilaiset ovat näistä haasteista tietoisia, ja siksi he ovat usein ilmaisseet toiveen saada lisää tietoa selkokielen käytöstä vuorovaikutustilanteissa kehitysvammaisten asiakkaiden kanssa. Tutkimuksen soveltavana tavoitteena onkin tuottaa uutta tietoa, jonka avulla selkopuheen ja -vuorovaikutuksen ohjeistusta voidaan kehittää vastaamaan paremmin ammattilaisten eri tilanteissa kohtaamiin haasteisiin.
Tässä tutkimuksessa on analysoitu keskustelunanalyysin menetelmällä autenttisia, kahdenkeskisiä keskusteluita kehitysvammaisten henkilöiden ja ammattilaisina osallistuvien puhujien välillä. Tutkimusaineisto koostuu erilaisista vuorovaikutustilanteista: Osassa kyse on arkisista rupattelutuokioista, joissa osallistujat keskustelevat vapaasti itseään kulloinkin kiinnostavista asioista, osassa taas meneillään on tehtävänohjaus kehitysvammaisten henkilöiden työ- ja toimintakeskuksessa. Lisäksi tutkimusaineistossa on kehitysvammaisten henkilöiden haastattelutilanteita.
Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, joiden aiheena ovat ymmärrysvaikeuksien käsittely, osallistujien keinot neuvotella siitä, kuka tietää puheenaiheesta enemmän ja kuka vähemmän, myönteisen arvioinnin esittäminen kehitysvammaiselle työntekijälle tehtävänohjauksessa sekä kehitysvammaisen osallistujan kielellisen osallisuuden tukeminen.
Ymmärrysvaikeudet tavallisia
Tutkituissa vuorovaikutustilanteissa osallistujien yhteistyötä voivat vaikeuttaa esimerkiksi taajaan esiintyvät ymmärrysvaikeudet. Sinänsä ymmärrysvaikeudet eivät ole keskusteluissa poikkeuksellisia, vaan niitä esiintyy yleisesti myös kielellisiltä taidoiltaan tasavertaisten puhujien välillä. Puhujilla onkin käytössään useita keinoja käsitellä ymmärrysvaikeuksia, ja tyypillisesti ne selviävät nopeasti ja tehokkaasti.
Kielellisesti epäsymmetrisessä vuorovaikutuksessa kehitysvammaisen puhujan ja ammattilaisen välillä ymmärrysvaikeuksien käsittely kuitenkin johtaa usein pitkiin ja mutkikkaisiin korjausjaksoihin, joissa ongelmaan on vaikea löytää ratkaisua. Toisinaan ongelman selvittely johtaa uusiin ongelmiin, eikä ammattilainen lopulta ole varma, onko yhteisymmärrystä asiasta syntynyt. Tutkimuksessa tätä ongelmaa lähestytään analysoimalla eri korjausaloitteita, joilla ammattilaiset voivat ehdottaa ongelmallisia kohtia puheesta osallistujien käsiteltäväksi.
Osallistujien yhteistyön haasteet voivat liittyä myös tiettyihin vuorovaikutuksen erityispiirteisiin, kuten kehitysvammaisen osallistujan mahdolliseen konfabulointiin tai myöntyvyystaipumukseen. Konfabulointi tarkoittaa sellaisen väitteen esittämistä, joka ei kyseisessä tilanteessa voi pitää paikkaansa, vaikka puhuja ei ole tietoisesti valehdellut. Myöntyvyydellä taas viitataan taipumukseen myötäillä puhekumppanin mielipidettä tai tulkintaa, vaikka se olisi puhujan oman näkökannan vastainen. Tällaiset tilanteet ovat usein ammattilaisille hämmentäviä, sillä heidän voi olla vaikea luottaa osallistujien mahdollisuuksiin ratkaista vuorovaikutuksellista ongelmaa ja jatkaa keskustelua eteenpäin. Luottamuksen heikentymisellä on ratkaiseva vaikutus osallistujien yhteistyöhön ja kokemukseen yhdessä jaetusta tilanteesta.
Selkokielisen puheen ja vuorovaikutuksen ohjeistus
Selkokielisen puheen ja vuorovaikutuksen ohjeistusta on kehitetty apukeinoksi kielellisesti epäsymmetrisiin keskustelutilanteisiin. Tässä tutkimuksessa ehdotetaan muutoksia ja tarkennuksia ohjeistukseen sekä tarjotaan uusia suosituksia, jotka koskevat tutkimuksessa esille tulleita vuorovaikutuksen erityispiirteitä.
Vuorovaikutuksen ohjeistaminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Puhetilanteissa kieltä käytetään niin nopeasti, ettei puhujien useinkaan ole mahdollista harkita jokaista sanaansa ainakaan samaan tapaan kuin selkotekstien kirjoittajien. Ohjeistuksen noudattamisella voi myös olla varjopuolena se, ettei puhuja enää suuntaudu riittävän sensitiivisesti puhekumppaniinsa pyrkiessään tarkasti noudattamaan jotakin ohjeistusta.
Selkopuheen ja vuorovaikutuksen ohjeistusta tuleekin tämän tutkimuksen tulosten valossa kehittää siten, että se tarjoaa kehitysvamma-alan ammattilaisille keinovalikoiman toimia haastavissa tilanteissa, mutta ei kavenna heidän vuorovaikutuksellista liikkumavaraansa. Tällaiseen valikoimaan tutustuminen suuntaa ammattilaisten huomiota siihen, mitä kielellä keskustelussa tehdään, ja vahvistaa siten heidän kieli- ja vuorovaikutustietoisuuttaan. Sen sijaan ohjeistuksen ei pidä kannustaa ammattilaisia pikkutarkkaan vuorovaikutussääntöjen noudattamiseen tilanteesta ja osallistujista piittaamatta.
Väitöstilaisuus pidettiin 13.12.2022 klo 13 Helsingin yliopistossa.
Lisätietoja:
Leealaura Leskelä, Selkokeskus/Kehitysvammaliitto, p. 040 717 1971, leealaura.leskela(at)kvl.fi