Mennyt velvoittaa rohkeaan tulevaisuuteen

Kehitysvammaliiton visio on kiteytetty kahteen sanaan: Aidosti mukana! Me haluamme, että kehitys- ja puhevammaiset ihmiset sekä selkokieltä käyttävät ihmiset saavat olla ja osallistua siellä missä muutkin.

Mutta onko näin, missä kohti olemme menossa matkalla kohti tätä visiota? Tiedämme Kehitysvammaliiton tutkimuksen kautta, että vammaisten henkilöiden oikeudet eivät toteudu edelleenkään täysimääräisesti Suomessa. Yhteiskunnan rakenteelliset esteet, asenteet ja tiedon puute rajoittavat vammaisten ihmisten mahdollisuutta itsenäiseen elämään ja itsemääräämisoikeuteen.

Kun katsomme historiaan, näemme kehityskulkuja, jotka ovat johtaneet pienin askelin ja joskus isommin harppauksin kuitenkin aina eteenpäin.

Kehitysvammaisten ihmisten palvelut perustuivat aluksi järjestelmään, joka eristi heidät laitoksiin kauas muista ihmisistä. Osittain syynä oli tarve suojella heitä muulta maailmalta, osittain tietämättömyys vammaisuudesta ja sitä kohtaan tunnettu pelko ja ennakkoluulot.

Oli suuri asenteiden ja ajattelutavan muutos, että alettiin nähdä mahdollisena, että kehitysvammainen ihminen voi asua siellä missä muutkin, naapurina ja kuntalaisena. Vaati rohkeutta alkaa vaatia muutosta vallitsevaan ajattelutapaan, nähdä mahdollisuuksia siellä, missä moni näki uhkia.

Kehitysvammaisten asumisohjelman toteuttaminen vuosina 2010-2016 oli mittava koko alan yhteisponnistus, jonka aikana tuhannet kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset muuttivat laitoksesta tai lapsuudenkodista tavallisille asuinalueille omaan asuntoon tai asumisyksikköön. Pohjoismaisessa vertailussa nähdään, että on ensiarvoisen tärkeää, että valtio ohjaa muutosta selkeillä strategisilla tavoitteilla ja rahoituksella samanaikaisesti asuntojen hankintaan, että palvelujen kehittämiseen. Olin mukana tiivisti asumisohjelman toteuttamisessa ja sain nähdä monia onnistuneita muuttoja ja olla mukana, kun kehitysvammainen muuttaja kertoi unelmiensa toteutumista: miltä tuntui saada oma koti, itse valitut tavarat ja harjoitella päätöksen tekemistä omasta elämästä.

Mieleeni on jäänyt erityisesti yhden muuttajan sanat, kun hän kertoi, että nyt hänellä on oma avain kotiin oma postilaatikko ja saa saunoa silloin kun haluaa.

Asumisohjelman tavoitteet ovat vielä kesken ja asumisessa on uusia haasteita. Tarvitaan lisää tukiasuntoja ja sinne räätälöityä apua sekä uudenlaista ryhmäasumista, jossa pystytään vastamaan niiden asukkaiden tilanteeseen, joilla on haastavaa käyttäytymistä tai muita laaja-alaisia haasteita elämässään. Viime vuosien aikana on opittu paljon mm. tilojen aistiesteettömyyden huomioimisesta. Tilaratkaisuilla voidaan parantaa yksityisyyttä ja vähentää kuormitusta.

Tie eristämisestä yhteyteen näkyy myös opetussektorilla. Kehitysvammaisten opetusta ei haluttu aluksi osaksi peruskoulua. Viranomaisten ja myös tavallisten kansalaisten oli vaikea uskoa, että kehitysvammaiset ihmiset voivat oppia uusia asioita. Kehitysvammaliitto kampanjoi Yhteinen koulu kaikille -kampanjalla ja lopulta vuonna 1985 peruskoululain uudistuksessa kehitysvammaisten luokkamuotoinen harjaantumisopetus siirtyi osaksi peruskoulua. Syvästi ja vaikeasti kehitysvammaisten opetus seurasi perässä vasta v. 1998. Edelleen on silti paljon tehtävää kaikille yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien saavuttamiseksi.

Myös työelämässä kehitysvammaiset ihmiset ovat matkalla kohti aitoa osallisuutta. Olimme Kehitysvammaliitossa edelläkävijöinä lanseeraamassa tuetun työllistymisen ideaa Suomessa 90-luvulla. Sitkeästi on elänyt kuitenkin käsitys, etteivät kehitysvammaisiset ihmisiset kykene palkkatyöhön ja muutos on edennyt toivottua hitaammin.

Toivotaan, että tämänhetkisellä eri aloja koskettavalla työvoimapulalla olisi positiivinen seuraus ja huomattaisiin entistä paremmin kehitysvammaisten ihmisten työvoimapotentiaali. Lukuisat positiiviset onnistumiset, työllistymistarinat ja myös kansanväliset esimerkit osoittavat, että muutos on mahdollinen: kehitysvammaiset ihmiset voivat olla aidosti mukana työelämässä ja tehdä työtä, josta kannattaa maksaa palkkaa.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten on rohkeasti lähdetty ajamaan isoja muutoksia.

Nykypäivän haasteet

Nykypäivän haasteet ja uhat liittyvät talouteen ja koko Eurooppaan kohdistuvaan turvallisuusuhkaan. Taloustilanteen heikentyminen näkyy valtion velkaantumisena, yhä kasvavana hoitovelkana, kustannusten yleisenä nousuna sekä energiakriisinä. Kaikkia talouden vaikutuksia ei pystytä vielä ennustamaan. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on järkyttänyt meitä kaikkia. Meitä kaikkia tarvitaan mukaan auttamistyöhön ja järjestöjen välinen yhteistyö on tässä ensiarvoisen tärkeää.

Jäsenistöllemme akuutein kysymys on yhä paheneva työntekijäpula. Kehitysvammaliitto on yhdessä alan toimijoiden kanssa tuonut keskusteluun mukaan yhtenä uutena ratkaisuna yhteisöavustajan koulutuksen käynnistämisen vammaisalalle.

Nämä ovat isoja kysymyksiä, mutta menneisyys kertoo meille, että hankalista lähtökohdista on aiemminkin noustu.

Haastavien tilanteiden ratkaisemiseen tarvitaan avarakatseisuutta ja valmiutta kehittää ihan uusia toimintatapoja ja samalla päästää irti sellaisesta, mikä ei muuttuvassa maailmassa enää toimi. Siihen tarvitaan sanalla sanoen rohkeutta.

Kehitysvammaliiton visio ”Aidosti mukana” edellyttää sitä, että yhteiskunta auttaa vammaisia ihmisiä pääsemään samalle viivalle muiden kanssa tarjoamalla heille tarpeen mukaisia yksilöllisiä palveluja. Tämä on yhteiskunnallinen tehtävä, jonka merkitys korostuu vaikeina aikoina.

Huolestuttavaa on, että yhteiskunnallista keskustelua leimaa talous- ja kustannuskeskustelu, josta puuttuu vahva arvokeskustelu. Keskeinen viesti on, että kaikessa tulee säästää tai pyrkiä kustannusneutraaliuteen.

Mutta onko oikein säästää niiltä, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa. On surullista, että subjektiivisia oikeuksia pidetään jopa yhteiskunnallisena taakkana. Tällainen ajattelutapa näkyi esimerkiksi noin viikko sitten julkaistussa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa, joka oli otsikoitu sanoilla ”Pysyvien oikeuksien kuorma on raskas”. Vammaislapsiperheet kertovat, että välttämättömistä vammaispalveluista joutuu taistelemaan vielä 2020-luvulla.

Maailmanlaajuisesti tunnustetun ajattelijan ja tutkijan, Martha Nussbaumin, mukaan oikeudenmukaisen yhteiskunnan tehtävänä on yksilön ihmisarvoa edistävien palvelujen, etuuksien, lakien ja politiikkaohjelmien rakentaminen. Hän nostaa ihmisarvon keskeiseksi yhteiskunnalliseksi onnistumisen mittariksi.

Nussbaumin mukaan on tunnustettava, että yksilöiden kyvyt vaihtelevat, mutta se ei saa vähentää heidän toimintamahdollisuuksiaan ja yhteiskunnan velvollisuutta luoda heille tasa-arvoiset toimintamahdollisuudet muiden kanssa.

Jakamattoman ihmisarvon kunnioittaminen ja sen puolustaminen on ollut Kehitysvammaliitolle aina keskeisin arvo.

Erityisesti vaikeina aikoina on tärkeää, että ihmiset pitävät huolta toisistaan. Kehitysvammaliiton perustehtävänä on pitää ääntä niiden puolesta, jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Tätä liitto on tehnyt rohkeasti jo 70 vuotta.

Kiitos alan henkilökunnalle sydämellä tehdystä työstä.

Meidän tulee olla jatkossakin rohkeita ja pystyä unelmoimaan tulevaisuudesta suuresti.

Susanna Hintsala
Toiminnanjohtaja
Kehitysvammaliitto