Liikkumisen tuki turvattava vammaispalvelulaissa
Nykyisen vammaispalvelulain mukainen vaikeavammaisen henkilön subjektiivinen oikeus kuljetuspalveluun tulee säilyttää. Lakia tulisi kuitenkin täydentää siten, että vaihtoehtona kuljetuspalveluille on mahdollisuus saada käyttöön auto tai muu kulkuväline tai taloudellista tukea näiden hankintaan. Taloudellinen tuki on nykyisen vammaispalvelulain mukaan harkinnanvarainen. Kun autoa tai muuta kulkuvälinettä käytetään vaihtoehtona kuljetuspalveluille, tulisi sen olla subjektiivinen oikeus henkilölle.
Auton lisäksi tulisi huomioida myös muut kulkuvälineet, esimerkiksi erityisvarustellut pyörät. Tällä lisäyksellä olisi erityinen merkitys myös alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten osallisuudelle.
Kuljetuspalvelut on tarkoitettu mm. sosiaaliseen osallistumiseen, mikä on terminä epätäsmällinen. Lain perusteluissa tulisi kuvata tarkemmin, mitä sillä tarkoitetaan. Sosiaalisiin suhteisiin tulee kuulua esimerkiksi ystävyyssuhteiden ja parisuhteen ylläpitäminen.
Luottamustoimien hoitaminen tulisi rinnastaa työhön ja opiskeluun ja korvata näiden osalta liikkumisen tuen palvelut tarpeen mukaisesti. Lisäksi pitäisi tukea yhteiskunnallista osallistumista kuten yhdistystoimintaan tai vapaaehtoistoimintaan osallistumista sekä oikeutta käyttää kansalaisoikeuksiaan ja saada näihin liikkumisen tuen palveluja.
Liikkumisen tuen saamiselle ja käytölle ei tule asettaa mitään voimavaraedellytystä. Esimerkiksi sen seikan, että henkilö ei selviydy itsenäisesti ilman toisen ihmisen apua matkan määränpäässä, ei tule olla kuljetuspalvelun myöntämisen esteenä. Näissä tilanteissa kuljetuspalvelujen lisäksi henkilöllä tulee olla tarvittaessa mahdollisuus saada saattaja.
Liikkumisen tarve on yksilöllinen ja liikkumisen tuen tulisi mahdollistaa vammaiselle henkilölle hänen ikäryhmälleen tyypilliset toiminnot. Esimeriksi nuorilla tarve voi liittyä tavanomaiseen oleskeluun, “hengailuun” muiden nuorten kanssa ilman sen suurempaa tarkoitusta.
Kuljetuspalvelua tulee saada ajankohdasta riippumatta. Uuden taksilain myötä taksien päivystysvelvoite on poistunut ja se heikentää monella paikkakunnalla taksin saamista ruuhka-ajan ulkopuolella, esimerkiksi yöaikaan. Siksi asiakkaalla täytyy olla suorasoitto-oikeus. Palvelun tarvetta ei tarvitse osata ennakoida.
Lasten ja nuorten perheiden pitää voida liikkua myös perheenä yhdessä; auton hankinnassa perheen yksilölliset tarpeet täytyy ottaa huomioon. Vaikea- ja monivammaisen lapsen matka mummolaan voi tarkoittaa, että mukaan täytyy ottaa esimerkiksi pyörätuolin lisäksi suihkutuoli ja nostolaite, hengitystukilaite ja muu hoitovälineistö. Tämä koskee pientä joukkoa, mutta jos tuen tarve heidän kohdallaan jätetään huomiotta, voi elämä vaikeutua merkittävästi. Lasten ja nuorten osalta on huomioitava kaikessa liikkumisessa myös ne tilanteet, joissa lapsen vanhemmat asuvat erossa.
Lain perusteluihin tulee lisätä, että myös kognitiiviset haasteet aiheuttavat liikkumisen tuen palvelujen tarvetta. Tällaisia kognitiivisia haasteita ovat mm. hahmotusvaikeudet, vuorovaikutuksen ja ymmärtämisen haasteet sekä esimerkiksi erilaiset aistiyliherkkyydet, jotka voivat vaikeuttaa esimerkiksi julkisten kulkuvälineiden käyttöä.
Kuljetuspalvelun määrää ja liikkumisaluetta sekä kohtuullisia kustannuksia arvioitaessa tulisi ottaa huomioon henkilön yksilöllinen liikkumisen tarve. Arvioinnissa tulee ottaa aina huomioon henkilön oma näkemys.
Kehitysvammaliitto antoi lausunnon liikkumisen tuen palveluista 26.4.2021. Voit lukea lausunnon kokonaisuudessaan täältä:
Lisätietoa:
Marianna Ohtonen, toiminnanjohtaja, Kehitysvammaliitto, marianna.ohtonen(at)kvl.fi
Susanna Hintsala, Kansalaisuusyksikön johtaja, Kehitysvammaliitto, susanna.hintsala(at)kvl.fi