Kehitysvammaiset ja vastaavaa tukea tarvitsevat ihmiset on huomioitava tartuntatautilain muutoksissa

Tartuntatautilakiin valmistellaan väliaikaista muutosta, joka antaisi sosiaali- ja terveysministeriölle sekä aluehallintovirastoille mahdollisuuden päättää sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamisesta tavalla, joka huolestuttaa kehitysvammajärjestöjä. Muutoksen myötä esimerkiksi sosiaalihuollon asumispalvelu- tai laitoshoidon toimintayksikkö voitaisiin velvoittaa osallistumaan potilaiden terveydenhuollon toteuttamiseen. Lisäksi sote-palveluita voitaisiin asettaa tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen.

Tällaisia päätöksiä olisi mahdollista tehdä, jos poikkeuksellisen epidemian aikana on ilmeistä, että yleisvaarallisen tartuntataudin leviäminen heikentää tai saattaa heikentää sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakykyä tavalla, joka olennaisesti vaarantaa palveluiden saatavuutta (ehdotettu määräaikainen 9 a §).

Muutosehdotus herättää huolta kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Tartuntatautilain muuttamisessa on välttämätöntä huomioida esimerkiksi kehitysvammaisten ihmisten kommunikaatioon liittyvät haasteet: tilanteissa, joissa sosiaalihuollon yksikkö velvoitetaan osallistumaan potilaiden terveydenhuollon toteuttamiseen, asiakkaille on välttämätöntä järjestää tarpeenmukaista kommunikaation tukea, jotta ihmisten terveydenhuollolliset tarpeet, esimerkiksi sairaalahoidon tarve, tunnistetaan kaikkien asiakkaiden kohdalla yhdenvertaisesti.

Potilaan hoidosta vastaavan tahon tulee aina olla lääkäri. Lisäksi on varmistettava, että kaikissa yksiköissä on tosiasiassa riittävää terveydenhuollon osaamista. Terveydenhuollon mahdollistaminen sosiaalihuollon toimintayksiköissä ei saa missään tapauksessa johtaa perusteettomiin tehohoidon tai muun lääketieteellisesti perustellun sairaalahoidon rajauksiin. Potilaan itsemääräämisoikeus ja oikeus kommunikaation tukeen on niin ikään huomioitava kaikissa tilanteissa.

Ehdotettu 9 a § mahdollistaisi myös eräitä muita muutoksia sote-palveluiden järjestämiseen. Asiasta on säädettävä kaikilta osin täsmällisesti ja tarkkarajaisesti sekä muutenkin perusoikeuksien rajoitusedellytysten vaatimukset täyttämällä tavalla, koska ehdotettu säännös vaikuttaa asumisyksiköissä asuvien ihmisten perusoikeuksiin. Vammaisten henkilöiden oikeudet on turvattava YK:n vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla myös silloin, kun käsillä on poikkeuksellinen epidemia.

Tartuntatautilakia on tarkoitus täsmentää myös karanteenin ja eristämisen aikaisia olosuhteita ja tapaamisen rajoittamista koskevien säännösten osalta (68 ja 69 §). Näiltä osin lähtökohdaksi tulee asettaa se, että asumisyksikössä asuvalla ihmisellä on sama vapaus sekä oikeus sosiaalisiin suhteisiin ja kotirauhaan kuin kaikilla muillakin ihmisillä.

Yksi ehdotuksen keskeinen ongelma on, että karanteenin ja eristämisen aikaista tapaamisen rajoittamista koskevan pykälän perusteluissa on myös yleisen tason maininta vierailujen rajoittamisen tarpeellisuudesta. Tätä ei voida pitää perusoikeuksien rajoitusedellytysten näkökulmasta hyväksyttävänä. Kyseinen perustelujen kohta on lisäksi ristiriidassa tartuntatautilain systematiikan ja voimassa olevan viranomaisohjauksen kanssa: sekä tartuntatautilain muuttamista koskevassa ehdotuksessa että pandemian aikana annetuissa viranomaisohjeissa todetaan, että vierailujen välttämistä koskevat suositukset – jotka eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan velvoittavia – perustuvat tartuntatautilain 17 §:ään.

Tilannetta on tarpeellista selkeyttää, jotta henkilöiden perusoikeuksia ei rajoiteta ilman lain tukea.

Kannanoton taustalla ovat Kehitysvammaliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto, FDUV, Autismiliitto ja Jaatinen.

Lisätietoa:

Toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen, Kehitysvammaliitto, p. 09 3480 9214 tai Kansalaisuusyksikön johtaja Susanna Hintsala, p. 09 3480 9254