YK:n vammaissopimus ei ole lisännyt osallisuutta riittävästi
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus on ollut voimassa Suomessa lähes kaksi vuotta. Vammaisten ihmisten kuuleminen ja aito osallisuus ei kuitenkaan toteudu Suomessa sopimuksen edellyttämällä tavalla, vaan vaatii edelleen muutoksia lainsäädäntöön, toimintakäytäntöihin ja asenteisiin.
Valtioiden tulee raportoida YK-sopimuksen täytäntöönpanosta. Suomi on tehnyt luonnoksen ensimmäiseksi raportiksi, johon Kehitysvammaliitto antoi lausunnon.
Yksi keskeinen puute, joka koskee useita sopimuksen eri artikloja, on kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen näkökulman unohtaminen. Suurin osa kehitys- ja puhevammaisista ihmisistä tarvitsee tukea tiedon vastaanottamisessa, käsittelyssä, oman mielipiteen muodostamisessa ja sen ilmaisemisessa, päätösten seurausten ymmärtämisessä sekä oman tahdon toteuttamisessa. Vammaisen henkilön on voitava käyttää valintojen ja päätösten tekemisessä hänelle soveltuvaa viestintä- ja kommunikaatiokeinoa sellaisessa vuorovaikutusympäristössä, joka tukee häntä päätöksenteossa.
Tietoa tulee tarjota ymmärrettävässä muodossa, esimerkiksi selkokielellä. Saavutettavuutta koskeva kansallinen lainsäädäntö tulisi tehdä paremmaksi kuin EU:n saavutettavuusdirektiivi, joka ei riittävästi edellytä ymmärrettävyyttä ja helppokäyttöisyyttä digitaalisilta palveluilta.
Asumisessa hankintalain mukainen kilpailutus on YK-sopimuksen artiklan 19 vastaista, sillä artiklan mukaan vammaisella ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa eikä häntä saa velvoittaa käyttämään tiettyä asumisjärjestelyä.
Vammaisten lasten määrä kehitysvammalaitoksissa ei ole vähentynyt, mikä kertoo riittämättömistä perheiden tukipalveluista ja lasten lähipalveluista. Ei ole myöskään tarjolla sopivia asumispalveluja lapsille niissä tapauksissa, joissa lapsi ei voi runsaasti tuettunakaan asua lapsuudenkodissaan.
Kehitysvammaisten asumisen ohjelma on muutenkin edennyt tavoitteitaan hitaammin kehitysvammaisen ihmisten laitosasumisen lakkauttamisessa. Asumisratkaisuihin tarvitaan lisää vaihtoehtoja, valinnanvapautta ja yksilöllisyyttä. Tarvitaan vahvemmin normaalin asuntokannan hyödyntämistä. Valtion tulee ottaa käyttöön kaikki ohjauskeinot, jotta ei syntyisi uuslaitoksia tai erityisryhmien keskittymiä.
Yhdenvertaisuutta rikotaan esimerkiksi siinä, että verohallinto rinnastaa tietyt vammaisten henkilöiden tarvitsemat erityiset asumisratkaisut laitoshoitoon. Tällöin kiinteistöverosta voi tulla korkeampi kuin muilla, mikä näkyy vuokrissa.
Kehitysvammaisten ihmisten pääsy palkkatyöhön on erittäin vähäistä, mikä osaltaan heikentää myös toimeentuloa.
Kehitysvammaliiton lausunto kokonaisuudessaan (pdf): https://www.kehitysvammaliitto.fi/wp-content/uploads/kehitysvammaliiton-lausunto-crpd-taytantoonpanosta-25-04-2018.pdf
Lisätietoa: toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen, p. 09 3480 9214