Selkokieltä pitkään ja hartaasti

Olen luultavasti henkilö, joka Euroopassa on kauimmin saanut elantonsa selkokielen ideasta. Myös Ruotsissa ja Norjassa on ollut sinnikkäitä selkoihmisiä, mutta työskenneltyään alalla kymmenisen vuotta he ovat vaihtaneet työpaikkaa.

Minulla vuosia selkoalalla tulee reilusti yli 30. Tutustuin selkokieleen 1980-luvun alussa Kehitysvammaisten Tukiliitossa. Perustimme silloin selkolehti Leijan, ja siitä olen edelleen ylpeä. Leija lienee nykyään Euroopan, jopa maailman ainut valtakunnallinen kehitysvammaisten ihmisten oma lehti. Vastaava Ruotsin selkolehti Steget perustettiin Leijaa aikaisemmin, mutta muutama vuosi sitten se yhdistettiin omaisjärjestön lehteen.

Leijaa seurasivat sitten selkokirjallisuuden ja sen tukijärjestelmän kehittäminen, selkouutislehdet Selkosanomat ja LL-Bladet, Selkokeskuksen perustaminen, erilaiset kampanjat, projektit ja verkkosivustot. Olen ollut mukana eri hankkeissa joko työryhmän jäsenenä, toimittajana, päätoimittajana tai johtajana. Yksi merkittävä osa selkosovelluksia eli Radion selkouutiset on kuitenkin Yleisradion saavutus. Niiden alkamisessa ja kehittämisessä minulla ei ole ollut merkittävää osuutta.

Miltä näyttää sitten selkokielen tulevaisuus tällaisen pitkän työuran takaa? Kysymykseen on helppo vastata: se näyttää valoisalta sekä selkokielen että laajemmin ilmaistuna selkoilmaisun osalta. Ensinnäkin selkokielen tarve kasvaa maahanmuuttajien ja vanhusväestön määrän noustessa. Toiseksi virkakielen selkeyttämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota, ja siinä työssä selkokielellä on oma roolinsa. Kolmanneksi viestintämaailmassa meneillään oleva voimakas muutos tukee lyhyitten, kuvilla ja videoilla tuettujen selkeitten viestien lähettämistä, ja selkoilmaisu sopii tähän ympäristöön erinomaisesti.

Ja vielä neljänneksi: viime aikoina on alettu kantaa huolta lukutaidon tulevaisuudesta. Oikein käytettynä selkokielellä voi olla merkittävä rooli myös tässä työssä.

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä toisin? Suurin virhe oli varmaankin se, että Selkokeskuksen resursseja ei pyritty aktiivisemmin kasvattamaan 2000-luvun alkuvuosina. Tavoite muutaman uuden työntekijän saamisesta olisi silloin voinut onnistua. Mutta toivottavasti selkokieleen ja selkoilmaisuun kohdistuva kiinnostus tuo nyt mukanaan nuo toivotut lisäresurssit.

Hannu Virtanen
pian selkoseniori