Vammaispalveluja tarvinneiden osallistuminen huomattavasti muita vähäisempää
Vammaispalveluja tarvinneiden yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osallistuminen on huomattavasti vähäisempää kuin muilla, lukuun ottamatta järjestötoimintaan osallistumista. Tämä käy ilmi Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikön Antti Teittisen ja tutkija Hannu Vesalan tutkimuksesta, joka on osa laajaa THL:n keräämän Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) aineistoa.
Osallistumismahdollisuuksia heikentää erityisesti huono taloudellinen tilanne. Lähes 60 prosenttia vammaispalvelujen tarvitsijoista on työelämän ulkopuolella.
Vammaispalveluita tarvinneilla on hieman muita alempi koulutustaso, mikä on yhteydessä muun muassa politiikan tietotasoon ja äänestysaktiivisuuteen. Vammaispalveluja tarvinneista 16,8 prosenttia ei ollut äänestänyt lainkaan. Muiden vastanneiden keskuudessa äänestämättä oli jättänyt 10,3 prosenttia.
Köyhyyden on todettu laskevan äänestysaktiivisuutta, ja aiemman samaa kohderyhmää koskeneen tutkimuksen perusteella vammaispalveluja tarvitsevien kotitalouksien taloudellinen tilanne on selvästi muita heikompi.
Lähes 30 prosenttia vammaispalvelujen tarvitsijoista ei ollut käyttänyt vuoden sisällä mitään kulttuuripalveluja. Jos kirjastoa ei lasketa mukaan, kulttuuripalvelujen käyttö oli vielä vähäisempää ja peräti 42 prosenttia ei ollut käyttänyt kulttuuripalveluja. Muusta väestöstä vastaavassa tilanteessa on 20 prosenttia.
Vammaispalveluja tarvinneista kotitalouksista internetyhteyden omisti 67,6 prosenttia, kun muista kotitalouksista se oli 84,4 prosentilla. Vammaispalveluja tarvinneista kolmanneksella ei siis ole internetyhteyttä, joten he jäävät käytännössä monien hyvinvointipalvelujen ulkopuolelle. Internetin puute saattaa syrjäyttää ihmisiä heille kuuluvista palveluista.
Yksinäisyys näyttää tutkimuksen perusteella olevan selvästi yleisempi ongelma vammaispalvelujen tarvitsijoiden keskuudessa kuin muulla väestöllä. Runsas viidennes vammaispalveluita tarvinneista oli kokenut itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäiseksi, kun muita yksinäiseksi itsensä kokeneita oli yhdeksän prosenttia.
Järjestötoiminta oli ainoa tutkittu osallistumisen muoto, jossa vammaisuus ei vähentänyt osallistumista. Vammaispalveluja tarvinneista 47 prosenttia ilmoitti osallistuvansa järjestötoimintaan, mikä on saman verran kuin muussa väestössä.
Vaikka köyhyys selittää pitkälle osallistumismahdollisuuksien puutetta, taloudelliset syyt eivät ole ainoa syy heikkoon osallistumiseen. Esimerkiksi kulttuuripalvelujen käyttöä voi estää se, etteivät ne ole saavutettavia joko fyysisten tai muiden esteiden vuoksi.
Vammaispalvelulain merkitys osallisuuden edistäjänä korostuu, kun osallistumista tukevien palveluiden määrärahojen niukkuus ja yleinen osallistumismahdollisuuksien kaventuminen yhteiskunnassa eivät edistä marginaaliryhmien osallistumista ja kansalaisuusasemaa.
Tutkimus on julkaistu THL:n työpapereita -julkaisusarjassa.
Lisätietoa: tutkimuspäällikkö Antti Teittinen, Kehitysvammaliitto, puh. 044 906 3521 tai tutkija Hannu Vesala, Kehitysvammaliitto, puh. 09 3480 9255