Työllistymisunelmista totta

Meidän kaikkien olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään, mitä oikeastaan haluamme elämältämme. Miten tahtoisin arkipäiväni viettää? Millaisessa työssä voisin hyödyntää omia vahvuuksiani?

Olemme pohtineet näitä kysymyksiä Kehitysvammaiset ihmiset töihin -projektin työtä ja työllistymistä käsittelevissä vertaisryhmissä. Ryhmiä on toteutunut tähän mennessä kaksi, ja kymenlaaksolaiset koulutetut ohjaajat käynnistävät niitä parhaillaan lisää.

Oli hämmästyttävää huomata, että kovin moni kehitysvammainen henkilö ei tuntunut olevan tietoinen palkkatyön mahdollisuudesta. Heidän unelmistaan ja työllistymishalukkuudestaan ei välttämättä ollut keskusteltu. Osallistujat eivät kaikki tienneet, että työstä voi saada myös palkkaa.

Ryhmissä tunnistettiin omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita sekä käsiteltiin työllistymisunelmia ja niiden saavuttamista. Lisäksi käytiin läpi, mitä työhönvalmentaja tekee sekä miten avotyötoiminta ja työsuhteinen palkkatyö eroavat toisistaan. Myös työnhausta ja työelämän pelisäännöistä keskusteltiin. Osallistujat tekivät tapaamisissa erilaisia toiminnallisia harjoituksia em. aiheista.

Ryhmäläisten palautteet vertaisryhmätoiminnasta ovat rohkaisevia ja kokemukset positiivisia. Uusia asioita työstä opittiin. Omien vahvuuksien käsittely lisäsi itsetuntemusta. Toiveikkuus ja rohkaistuminen työllistymiseen lisääntyivät. Jokunen osallistujista rohkaistui ilmoittautumaan TE-toimistoon työnhakijaksi ja yksi henkilö työllistyi kesätöihin. Alla muutama osallistujien kommentti vertaisryhmätoiminnasta:

• Opin, miten voin kertoa omista hyvistä puolista, esim. mitä osaan tehdä ja missä työtehtävissä olen hyvä.
• Opin, että jos toiset ovat myös samaa mieltä minusta ja minun vahvuuksistani kuin minä niin sitten se on niin, osaan ehkä paremmin hyväksyä itseni ja olen iloinen ominaisuuksistani.
• Opin miten työtä voi hakea.
• Opin työosuusrahasta ja palkasta. Opin miten saa palkkaa.
• Työllistyminen ei ole niin vaikeaa kuin olin ymmärtänyt.
• Minäkin voin työllistyä johonkin ja minusta on johonkin.
• Ryhmä kannusti työnhakuun rohkeasti.

Kokemustemme perusteella kehitysvammaisilla henkilöillä ei ole tietoa työllistymisasioista riittävästi. He voivat tarvita tukea omien vahvuuksiensa pohtimiseen ja unelmiensa saavuttamiseen. Heille on tarjottava mahdollisuus käsitellä sitä, mitä työllistyminen ja taloudellisen tilanteen koheneminen omassa elämässä tarkoittaisi.

Myös keskustelu mahdollisista peloista tai epäselvyyksistä esimerkiksi palkan ja eläkkeen yhteensovittamisessa tai eläkkeen lepäämään jättämisessä on tärkeää.

Rohkaisevaa keskustelua olisi hyvä lisätä myös ammattilaisten ja kehitysvammaisten henkilöiden lähipiirin kanssa, sillä yllättävän usein työllistymiseen liittyvät pelot ja vastustus tulevatkin heiltä.  Ajatus siitä, että eläkkeellä olevan ei kannata ottaa työtä vastaan ihmetyttää, sillä emmehän me muutkaan pääsääntöisesti kieltäydy tekemästä palkallista työtä. Toki työn vastaanottamisen tulee tuntua kukkarossa ja parantaa sitä kautta elämänlaatua.

Tutkimuksemme mukaan Suomessa on ainakin 3000 kehitysvammaista henkilöä, jolla olisi potentiaalia työllistyä. Jos heidän kanssaan tekemisissä olevat eivät usko heihin työntekijöinä, niin miten siihen uskoisi työnantajakaan?

Tarvitaan rohkeita ja innostavia ihmisiä, jotka sytyttävät heidän kiinnostuksensa ja halunsa työllistyä. Uudet esimerkit kavereiden työsuhteista ja palkasta innostavat myös muita työllistymään!

Tea Kairi
projektipäällikkö, Kehitysvammaliitto

Kehitysvammaisten ihmisten työllisyystilanne 2013-2914 (pdf)