Asumiseen liittyvä tutkimus jakaantuu kahteen osaan. Yhtäältä tutkitaan kehitysvammaisten ja muiden vammaisten henkilöiden itsenäistä asumista ja toisaalta sitä, kuinka palvelujärjestelmä tätä tukee.
Elinolotutkimuksessa on tarkasteltu kehitysvammaisten henkilöiden elämänkulkua, elämänlaatua sekä ikääntymistä. Uusimmassa elinolotutkimuksessa tarkastellaan vammaisten henkilöiden elinoloja heterogeenisesti jäsentyvässä arkielämän kontekstissa.
Palvelujärjestelmää tutkittaessa on tarkasteltu sen kykyä vastata palvelutarpeeseen. Viimeaikaisessa tutkimuksessa on keskitytty deinstitutionalisaatioon eli laitoshoidon hajauttamiseen ja purkamiseen sekä tähän prosessiin liittyvien uudistuvien palvelujen, henkilöstökysymysten, asumiskysymysten sekä palveluideologioiden muutokseen.
Kehitysvammaisuus määritellään nykyisin ennen kaikkea toimintakyvyn puutteena. Henkilön toimintakyvystä tulee saada riittävän laaja-alainen kuva, jotta voitaisiin tunnistaa, millaista apua ja tukea hän tarvitsee jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen. Tähän tarvitaan luotettavia arviointimenetelmiä.
Päivitetty 19.10.2009.